Vuosi reissussa ja kovaa kyytiä kohti Itämerta

Olemme olleet jo yli vuoden tällä reissulla. Tarkalleen 6.7.2023 lähdimme Porvoosta seilaamaan kohti etelää. Kävimme joulukuun kotona Suomessa ”lomalla”, joten purjeveneessä emme ole yhteenmenoon vuotta asuneet. Melkein vuoden yksiön kokoinen purjevene on ollut kotinamme. Tässä meidän purjeveneessä on kolme kahden hengen hyttiä, kaksi suihku/vessaa ja yhdistetty keittiö olohuone, jonka sohvaryhmästä saa tehtyä todella ison vuoteen. Tällaista minun kokoista lyhytjalkaista mahtuu tässä vuoteessa nukkumaan tilavasti kolme ja vähän ahtaasti neljä. Eli kyllä tämä purjevene oikeastaan huoneiden määrän perusteella hyvinkin vastaa pientä omakotitaloa tai  sadan neliön kokoista asuntoa. Lisäksi on vielä kannen tilat eli tilaa löytyy kahdesta kerroksesta🤩

Hyvin me olemme tässä sopineet asustelemaan näinkin kauan. Ahtautta ja pientä tilankaipuuta olemme kokeneet, kun olemme tehneet lähtöä veneeltä jonnekin. Jokainen hoksaa yhtaikaa täyttää vesipullot tai laitella suortuvat kuntoon peilin edessä 😁 Siinä on yleensä äänitaso voinut nousta, ja on tarvittu liikenteen ohjausta veneen kapeilla käytävillä ja yksisuuntaista ohjausta kannen ja laiturin suuntaan. Joka tapauksessa olemme vielä pysyneet aika lailla sopuisina💞 Moni kysyi, että aiommeko Gran Canariallakin asua veneessä, mutta mihinpä sitä olisi tarvinnut kotoaan lähteä 😅 Hyvin olemme satamassakin mahtuneet veneessä elämään. Pieni ahtaus on hyväksikin, niin tulee lähdettyä päivittäin ulkoilemaan monta kertaa. Yksityisyyttä ja omaa tilaa on jokainen saanut menemällä omaan hyttiin tai vaikka kannella istuessa. Se voi tulla hyvinkin ikävä näihin pieniin tiloihin, kun palaamme kotiin🫢 Tila ympärillä voi tuoda mukavuutta, mutta pienikin koti voi olla hyvin toimiva ja kotoisa, ja tätä venekoti on parhaimmillaan🥰

Moni asia on kuitenkin kotioloissa helpompaa ja veneessä tämä vaatii kärsivällisyyttä ja kaaoksen sietokykyä. Pöydälle laskutilaa on vähän, ja vaikka olisikin niin merellä pöydillä ei pysy mikään. Välillä meno on sellaista, että iso osa energiasta menee pystyssä pysymiseen, ja kuitenkin huoltohommat on tehtävä kaikissa olosuhteissa. Voin kuvitella, että moni kotityö tuntuu helpolle normaalissa arjessa, kun saa tehdä ne ilman ylös alas sivulta sivulle keinumista ja on monenlaista konetta helpottamassa arkea. Tässä on astioitakin tiskattu käsin jo melkein vuoden ajan 😅 Paljon olen ajatellut ottaa oppia veneasumisesta. Esimerkiksi ruokien kypsentämistä pakkaseen arkiviikkoa helpottamaan. Ja pyykkikonetta on turha käyttää kuin kerran kahdessa viikkoa yhden päivän ajan😁 Siinä en ehkä tule onnistumaan🫢 Yleensä pyykkikone pyörii ainakin kerran päivässä normi arjessa. 

Jos satamassa ei ole kuivuria ja ulkona sataa vettä, olohuone/ keittiö muuttuu kodinhoitohuoneeksi 😅 ja edelleen se on myös keittiö ja olohuone, jossa syödään, rentoudutaan, taiteillaan, pelataan. Pienet säilytystilat ovat koko ajan täynnä, mikä luo kuvitelman epäjärjestyksestä, vaikka kaikella on paikkansa. Vuoden tavarat mahtuvat veneeseen, mutta ei sinne tyhjää tilaa juuri jää mihinkään.  Ruokaa tarvitsee merelle
pitkille ylitykselle paljon, ja joka ikiselle paketille on löydyttävä sellainen kolo, että se ei pääse sieltä keinutuksessa lentämään. 

Leipominen on onnistunut satamassa airfryerissä tai uudessa pienessä uunissa. Kaasu uunia ei olla käytetty, kun se vie niin paljon kaasua. Kaasun säästämiseksi olemme satamassa käyttäneet induktioliesiä. 

Pidimme tuulta Zeebruggerissa. Siellä tutustuimme ympäristöön pyöräillen. Oli oikein mukavaa pyöräillä pitkästä aikaa🤗

Meille Zeebruggen näyttäytyi hyvin kaupunkimaiselta. Paljon kerrostaloja ja niin iso alue, että ei siitä edes pyöräillen ottanut selvää. Minä poljin muiden perässä ja huolehdin lentävät lippalakit takaisin 😂 Tuuli oli melkoinen ! 

Nousevia siltoja oli useita ja yhtä ylösnousua pääsimme ihailemaan 🤩 Joskus Suomessa ajelimme nuorimmaisen kanssa Taalintehtaan satamaan ja siinä matkan varrella oli nouseva silta. Piti hieraista silmiä, että tajusi mikä siinä on meneillään, kun tie yhtäkkiä kohosi ylöspäin. ” Tie avaruuteen!”, totesi nuorimmainen silloin.😂 

Silta on laskettu alas, kello pirisi ja voi mennä! Menomatkalla huomasimme, että Alankomaissa pyöräiltiin paljon, mutta niin myös Belgiassa. Siellä oli todella hyvät pyörätiet joka suuntaan ja pyöräilijöitä jonottain. Sinne vaan pyöräilemään!🚴‍♀️

Pyöräilimme ohi ainakin kilometrin mittaisen hiekkarannan, ja sai pidellä silmiä kiinni, kun tuuli pöllytti rannan hiekkaa silmiin🫣 Ranta oli täynnä jotain puisia koppeja vieri vieressä😳 Olisikohan kopeissa ollut surffaamiseen liittyviä tarvikkeita vai mitä ihmeen koppeja ne olivat 😅 Rannalla oli paljon surffaajia.

Zeebruggenin satama alue oli todella siisti ja todella ystävällinen henkilökunta🤩 Siellä oli uutuutta kiiltelevät laiturit. Me jätimme veneen ensin kauemmas sataman sosiaalitiloista, niin meitä kehoitettiin siirtämään lähemmäs heti ensimmäisenä aamuna. Huolehtivat, että iso perhe pääsee nopeasti vessaan ja suihkuun❣️

Iltakävelyllä huomasimme sataman lähistöllä parkissa olevan suomalaisen rahtilaivan 🤗

Tämäkin iltakävelyllä kuvattua. Keskimmäisen pojan mielestä olemme jo melkein kotona, kun mänty näytti männylle🤩

Sataman lähellä oli viikonloppuna Belgian laivaston Navy- päivät. Siellä oli isoja laivoja, sotakalustoa ja monenlaista merenkäyntiin liittyvää nähtävää.

Lapset pääsivät moniuloitteisella kameralla etsimään tilasta pääkallon kuvia. Ja saivat siitä sitten muistoksi pääkallo mitalin.

Miesten kukkasia  oli paljon esillä🤩 Yritin niitä isolla mielenkiinnolla ihmetellä ja ihastella😁

Joku mööpeli

🙂🙃

Poikien huippuhetket🤩🤩🤩 Pääsivät kokeilemaan kiipeilyä hurjan korkeaan seinään😨 Siinä tuli samalla hyvää harjoitusta mastoon kiipeämiseen💪🏻

Keskimmäinen pojista on kävellyt vuoden ajan ilman sukkia sandaaleilla😂, joita ei kelpuutettu kiipeilyyn. Äidin sukat sentään kelpasivat 🤗

Tunnistaako kuvista tuttuja poikia 🤗💞

Ylhäältä oli kiipeilyn päätteeksi vaijerilasku alas😨 Sain todella luottaa belgialaiseen laivastoon 🙏🏻 Kaikki pojat pääsivät ylös ja turvallisesti alas💪🏻💪🏻💪🏻💪🏻 Myös mieheni piti päästä vielä tuonne kiipeilee ja hänkin suoriutui tästä kiitettävästi 🤩 Minulla teki mielettömästi mieli kokeilla, mutta en olisi uskaltanut liukua alas 😅 Pojat olivat sitä mieltä, että en saa nolata heitä 🫣 Luulen, että olisi tarvittu nosturi hakemaan minut tuolta ylhäältä alas. Keskityin sitten kuvaamiseen ja kannustukseen🤗

Zeebruggenista lähdimme sunnuntaina (7.7.) ja ajattelimme olla merellä yhteenmenoon ainakin kaksi vuorokautta. Ensimmäisen vuorokauden ajan saimme hyvää takatuulta ja siihen vielä myötävirtaa, niin pääsimme huippunopeuksia. Yöllä kolmeen saakka yritin nukkua ja pysyä sängyssä😅 Meno oli sen verran kovaa, että sänky oli pahasti kallellaan. Lopulta kampesin itseni niin, että jalat seinää vasten ja sain pidettyä itseni jalkoja seinää työntämällä yhdessä asennossa ja ehkä nukuinkin. Neljän aikaan heräsin tekemään eväsleipiä kannelle yövahdeille yöpalaksi ja itselle aamun varhaiseksi aamupalaksi. Plotteriin vilkaistuani huomasin, että taitaa tulla kiireinen vahtivuoro. Aluksia oli ympärillä todella paljon. Kaikki alukset eivät näy plotterissa, niin koko ajan on tähystettävä myös eteenpäin. Ja minulta se vaatii nousemista penkille ja taas takaisin plotteriin eteen, taas penkille. Sopiva jumppa heti aamutuimaan. Tuuli rauhoittui sopivasti minun vahtivuoron alkaessa ja turvallisin mielin lähetin kapteenin alas nukkumaan😴

Sää oli aamulla hyvin utuinen. Alukset näkyvät taivaanrannan harmaudessa vain kuin tarkasti katsoi🧐

Olipa liikennettä ! Meinasi eväsleivätkin jäädä syömättä 😅

Aluksia oli jonoksi asti horisontissa, mutta siellä pysyivätkin. Ei tarvinnut tänä aamuna väistellä aluksia. Seurata vain, että mikään alus ei muuta suuntaa. 

Aurinko nousi kauniisti jälleen🤩 Olemme jatkaneet etenemistä useamman vuorokauden jaksoissa osittain tiukan aikataulun vuoksi ja osittain epävakaisen sään vuoksi. Silloin mennään eikä meinata, kun ei tuule liikaa eikä ukkosta. Tämän vuoksi olen päässyt ihailemaan aikaisia auringon säteitä, ja nauttinut niistä kaikessa hiljaisuudessa yksinäni🥰 Aurinko alkoi Pohjanmerellä kajastaa jo neljän aikaan 🤩

Merimerkit ovat isolla merellä isoja😮

🧐 onko se joku alus vai Pohjanmeren taidetta?

Koko maanantain päivän paistoi aurinko. Olin pitkään myös päivällä vahdissa. Pelasin nuorimmaisen kanssa pelejä ja jumppasin monta jumppaa. Oikein mukavaa menoa🤩

Tuulivoimapuistoja oli tässä vaiheessa merellä joka puolella . Niissä on varoalueet ympärillä, joihin ei saa mennä. 

Tiistai aamuna oli taas aluksia kuin jouluvaloja taivaan rannassa. Eikö ole kaunista ? Ei auttanut jäädä näkymää ihastelemaan, kun täytyi keskittyä vahtivuoroon🤓

Nyt etenimme isoa laivaväylää. Siinä täytyi edetä oikeaa reunaa, vihreitä merimerkkejä viistäen. Tällaisen ohjeen sain kapteenilta ennen kuin hän nukahti 😴

Suomea on liputettu koko matkan ajan🇫🇮 Joka paikassa olemme saaneet kehuja kauniista kotimaastamme💙🤍 Usein ihmisillä ollut käsitys, että Suomessa on aina kylmä.Espanjan Gijonissa  keskustelin espamjaksi🤓vanhemman miehen kanssa ja hän ei uskonut, että Suomessa oli sillä hetkellä lämpimämpää kuin Gijonissa 😅 Näytin kuviakin, että usko pois Suonessa on helle ja näin vihreää.

Aluksia tuli koko ajan vastaan ja meni ohitse. Isot alukset ovat hienoja, ja niitä on mukava katsella. 

Eipä ne päälle tule, kun ei eteen mene 😀 Heti väylän oikealla puolella oli myös matalikkoa, ei sinnekään ollut suotavaa mutkata. Myös kivi merkintöjä oli kartassa ja nekin oli varalta kierrettävä.

Oli monen väristä ja kokoista alusta 🤩 ei joutanut paljon istuskelee tässä vahtivuorossa, mutta aika meni nopeaa. 

Eikö ole mahtavia ? Riitti siinä pienelle ihmiselle ihmeteltävää 🤩

Oi joi kuin kauniin värikäs laiva🤗

Näitä vihreitä merkkejä sivuutin vahtivuorossa useita.

Noin kuuden aikaan alkoi tulla purjeveneitä vastaan koko ajan ja hyvin suurella leveydellä. Kaikilla veneillä ei ollut AIS päällä, joten ahkerasti nousin penkille tähyilemään ja taas alas. Tunsin olevani suorastaan purjehduksen urani huipulla, kun selvisin tästä savotasta. Veneitä riitti ainakin tunnin ajaksi väisteltäväksi. Välillä ohjasin käsin, kun autopilottia oli turha säätää, kun ohjauskulma muuttui koko ajan. En ole tuollaista veneiden paljoutta nähnyt missään 😅 Siihen vielä takaa ja edestä tulevat isot alukset 🤗 Kiirettä piti ja kieli sai olla keskellä suuta 😛 

Purjeveneitä tuli vastaan molemmin puolin vihreää merkkiä. Ja tuntui, että kun menin vihreän merkin toiselle puolelle niin vastaantulijat siirtyivät sinne myös. Ja kun tulin taas vihreän merkin toiselle puolella, niin sillä puolen alkoi olla vastaantulijoita ja olisi pitänyt väistää liikaa laivaväylälle. Liekkö ollut joku epävirallinen kilpailu menossa, kun piti koko meri vallata😳

Vaikka aluksia oli monta ja joka puolella niin joka aluksesta nostettiin kättä tai vilkutettiin. Se on hyvä tapa merellä, kun kohdataan 🤩

Tämän veneen näin tulevaksi takaa, mutta säikäytti silti, kun yhtäkkiä puksutti takaa edelle. Olin niin keskittynyt vastaantulevien purjeveideiden väistymiseen, että pääsi yllättämään. Olin kuitenkin edelleen laivaväylän oikeassa reunassa, joten mahtui hyvin ohitse. 

Tässä Pohjanmeri jäi taakse ja olemme jo Elbejoella. Vesi on eriväristä, muuttui sellaiseksi harmaan sameaksi. Menomatkalla oli Elbejoella perhosia vatsassa, kun ensimmäistä kertaa se johdatteli meidät isoille valtamerille ja vuorovesien maailmaan. Niistäkin olimme nyt selvinneet🤩

Pieni puskuvene antaa vauhtia isommalle. 

Elbejoellakin oli ohimeneviä aluksia.

Pojat ovat oppineet purjehduksesta paljon reissun aikana. Varsinkin vanhin pojista on jo taitava purjehtija. Hän ehtii ennen rantautumista laittaa kaikki tarvittavat köydet paikalleen ennen kuin ehdin tajuta olla avuksi, hyppelee laiturille joka puolelta venettä ja säätää purjeita varmasti paremmin kuin kapteeni 🤩 

Kielin kanavan Pohjanmeren puoleinen  sulkuportti. Veneitä on menossa sisälle sulkuun.

Sulkuun mahtui isojen laivojen lisäksi kymmeniä huviveneitä.

Hyvin saimme veneen kiinnitettyä! Olihan sitä jo menomatkalla harjoiteltu 🤗

Sulkuportin jälkeen pääsimme Kielin kanavaan, joka vie meidät Saksan läpi Itämerelle😄 Sinne jää vuoroveden vaihtelut, virtaukset, Biskaja ja isot valtameret💪🏻 Huikeaa oli🤩 ja paljon saimme muistoja ja oppeja elämän reppuun, mutta ikävä ei tule merta edemmäs kalaan kovin äkkiä😅

Tiistaina etenimme Kielin kanavaa puoleen väliin asti ja saavuimme menomatkalta tuttuun satamaan ja Rendsburgin kaupunkiin, Saksan maalle 🇩🇪🤗

Kielin kanavan ranta on kaislikoista ja vihreää nurmea sekä puustoa. Välillä on asutusta ja kanavan yli meneviä lauttoja. Kyyti on hyvin tasaista, kun kanavassa ei käytetä purjeita. Kannella on mukava istuskella ja katsella maisemia☺️ ja taas pelasimme useamman erän Afrikan tähteä niin kuin menomatkalla. Liekkö ainoa väli, jolloin timantit pysyvät pelilaudalla🤗

Rakennuskanta on erilaista kuin Suomessa ja se luo fiiliksen, että olemme ulkomailla eikä Temmesjoella😄

Komeita siltoja meni kanavan yli 🤗 Tämä silta on Rendsburgin rautatiesilta, ja sen alapuolelle on kiinnitetty vaijereilla metalinen kori, jonka kyydissä pääsee kanaalin yli. Kielin kanavalla on pitkä historia, joka yhdistää Pohjanmeren ja Itämeren satamat niin, ettei tarvitse kiertää Tanskan maata. Kanava on tähän kokoon rakennettu jo 1800- luvulla. 


Saa nähdä, missä seuraavan kerran kirjoitan blogia 🤗 Toivotaan suotuisia tuulia loppumatkaksi, niin pääsisimme hyvin etenemään kohti kotivesiä💙