Reissun loppuhuipennus

Sunnuntaina 14.7. lähdimme Ystadista kohti Suomea 🇫🇮. Meillä oli hyvin odottavat tunnelmat, kohta olemme kotona❣️

Ei edes yli 400 mn matka ja kolmen vuorokauden merellä olo saaneet tunnelmaa laskemaan. Tämä meinasi vähän huvittaakin, että miten plotterin mailimäärä ei saanut enää jalkoja veteläksi 😅 Toki siihen vaikutti, että mantereelle ei ollut nyt pitkästi matkaa ja tulevalla siirtymällä olisi paljon muita aluksia ympärillä. 

Reissun anti on ollut uskomattoman antoisa🤩 Ei sitä edes osaa sanoiksi laittaa, kuinka paljon reissu on antanut. Siitä olen ollut tyytyväinen, että olen kirjoittanut tätä blogia, niin erityisesti hyviä tuntemuksia voi kerrata reissun jälkeen. Ajattelin tehdä pojille muistoksi blogista valokuvakirjan, niin saavat hekin myöhemmin katsella kuvia ja kerrata reissun vaiheita sekä eläytyä äidin tuntemuksiin🫣. 

Iso kiitos työkaverilleni, Jutalle, että hän innosti ja oikeastaan vaati minua kirjoittamaan blogia ❣️ Ja kiitos myös kaikille muille, jotka olette lukeneet blogia ja antaneet lukukokemuksista kannustavaa palautetta. Mahtava, kun lähdit reissulle mukaan blogin välityksellä🤩! 

Ylipäätään epävakaiset säät ja ennusteiden pysymättömyys aiheuttivat pelkoa, toivottomuutta ja hieman kapinamieltäkin, mutta eivät nämäkään tuntemukset himmennä reissun kokonaisantia.  Olin myös yllättänyt, kuinka voimakkaasti koti-ikävä iski🫣 Oikein piti komentaa itseään, että hyvä ihminen : ” Nauti nyt tästä hetkestä !” Koti-ikävän vahvistumiseen vaikutti myös se, että jossain vaiheessa paluumatkaa oikeasti näytti siltä, että kotiintulo viivästyy paljon suunnitellusta. Niissä tuntemuksissa kävi mielessä jo luovuttaminen, että jätetään vene jonnekin telakalle ja lennetään kotiin. Sitten päätimme, että kokeillaan vielä monen yön ylityksiä merellä, ja näin saimme aikataulua kiinni. Ja ehkä se on normaaliakin, että koti-ikävä tulee jossain vaiheessa reissua! Koti on aina koti❣️ 

Varmasti nämä blogin kirjoitukset tuovat hyvin esille, mikä on ollut reissun anti. Olen hyvin kiitollinen siitä, että reissu onnistui ja mitään isompaa ei sattunut. Yhden pojan sormi jäi heti alkumatkasta jääkaapin oven väliin ja ”sai ”mustan kynnen. Mieheni lohdutti poikaa, että se on toimeliaan miehen merkki, mitä enemmän mustia kynsiä. Kappas, kun kivun tuntemukset lievittyivåt heti tuon toteamuksen jälkeen😘 Vaikka toki kipua lievitettiin kaikin keinoin. Muita haavereita ei sitten tapahtunut ja hyvin terveenä saimme olla.

Saimme reissulla kohdata paljon ihmisiä, ennestään jo tuttuja ja tuntemattomia. Näistä kohtaamisista olen erityisen kiitollinen ja se on ollut reissun suurta antia💞 Reissu on tuonut meille uusia ystäviä ja tuttavia, ja vahvistanut aikaisempia ystävyyssuhteita. Meillä kävi vuoden aikana veneessä kylässä yli sata ihmistä ja paljon myös kohtasimme ihmisiä muualla reissun aikana. Ihania kohtaamisia ❣️ Yksi pojista totesi tässä paluumatkalla, että hänellä on ikävä Gran Canarian suomalaisia  lomalaisia , he olivat niin mukavia ja kyllä me kaikki tätä samaa ikävää tunnemme❣️

Purjeveneitä oli useita liikkeellä.

Alkumatkan pääsimme hyvin menemään purjeilla.

Saimme nauttia lämmöstä ja auringosta💛 Yllätyimme, kun myös yöllä oli lämmintä. Ei tarvinnutkaan koko lämmintä vaatevarastoa pukea vahtivuoroon päälle.

Maanantaina aurinko ehti jo näin ylös taivaalle, kun muistin sitä kuvata.

Uktlippan saari näkyy horisontissa 🧐 Saarten läheisyydessä toimi netti, pystyi äkkiä lähettämään ja lukemaan muutaman viestin tai katsomaan säätietoja. Voin myöntää, että olen vähän viestien orja 😅 Tykkään kysellä ihmisten kuulumisia ja viestien välityksellä se on kaikkein helpointa. Ja nopeaa saa kuulla, mitä kullekin kuuluu🥰 Huomasin kuitenkin, että netittömyys teki hyvääkin, merellä puhelin meni monta kertaa hukkaankin, kun sillä ei ollut tuntikausiin muuta käyttöä kuin ottaa valokuvia. 

Öölannin saari, siellä olisi Ruosin kuninkaallisten kesäpaikat. Ei lähdetty tarkistamaan nyt heidän tiluksia. Öölannin ja Gotlannin saaret saavutimme maanantaina.

Gotlannin saari oli Ruotsin rannikon puolelta lähes autiota hiekkarantaa ja mäntymetsää. Metsän tuoksu kantautui veneeseen asti.💚 

Siellä näkyy saaren nokkaa, jonka takaa avautui Visbyn kaupunki. Meillä oli haaveena käydä paluumatkalla Gotlannissa, mutta Visbyn satama oli niin kallis, 90€/yö ja myöskään aikataulu ei antanut myöten. Ajattelimme, että tulemme joskus sinne kesälomareissulla. 

Ihmettelin, miten Gotlannin rannikolla ei ollut huviloita kuin muutamia🤔 

Vähän näkyi asutusta kuitenkin ennen Visbyytä ja soutuveneitä oli rannalla parkissa.

Sinne jäi Visbyy 👋🏻👋🏻

Ajanvietettä nuorimmaisen kanssa🤗 piirsimme niin, että toinen piirsi pään, taittoi paperin ja toinen piirsi puseron jne Lisäksi keksimme piirustuksesta jatkotarinan: Kuka piirustuksessa on, missä hän on, kenen kanssa, mitä he tekevät, kuka näki heidät ja mitä näkijä teki? Tulipa hauskoja tarinoita! 😂 Pitkillä matkoilla tulivat tutuksi myös hirsipuu, laiva on lastattu, arvaa kuka? - ja monet muut perinteiset leikit. 

Tiistai aamuna auringon noustessa saavutimme Gotska Sandön nimisen saaren. Nimi oli tutttu jo lapsuudesta, kun radiosta kuului merisää, niin siellä usein mainittiin Gotska Sandön.

Horisontissa Gotska Sandön🧐

Tiistai aamu vahtivuorossa oli rauhallinen. Kudoin sukkaa ja tähystelin. Autopilotti ohjaili venettä 🤗

Välillä piti ottaa kiikari tähystämisen avuksi, kun yksi alus muistutti kaukaa kuin olisi ollut pylväitä meressä pystyssä ja suoraan edessä😅

Tiistai aamuna olisi pitänyt olla takatuuli, mutta oli sivuvastainen ja tuuli heikko. Onneksi vähän voimistui ja saimme aamu yhdeksän aikaan vetää purjeet, mutta välillä taas mentiin mooottorilla, kun tuuli heikkeni ja ennusteen mukaan olisi pitänyt koventua😅 minun isä laittoi tässä vaiheessa viestiä merelle ja meinasi, että teillä on nyt hyvä takatuuli. Tämän kuvan otin hänelle 🥰 ja kerroin, että eipä muuten ole😅 

” Pylväs alus ”

Tiistai iltana meltä vastaan, muutaman mailin sivussa harmikseen, alkoi tulla isoja purjeveneitä🤩 tähystimme niitä kiikareilla. Ne olivat Tall Ships Races kilpailun osallistujia. Veneet olivat parkissa Helsingin eri satamissa ja kyseinen kilpailu järjestetään joka neljäs vuosi ja se on kansainvälinen nuorten purjehduskilpailu. Kilpailun purjeveneitä pääsi ihastelemaan ilmaiseksi yhden viikonlopun ajan Helsingissä.

 Sain sieltä kuvaterveisiä työkaveriltani Jamnalta🥰 

Tässä kuvassa nämä vastaan tulleet isot purjeveneet ovat Helsingissä 🤩 kiitos kuvasta Janna❣️

Vasemmalla puolella kartassa näkyy kilpailuun osallistujien purjeveneitä.

Oli mukava ihastella purjeveneitä auringon laskiessa🤩 Meritaidetta!

Tämä purjevene tuli vastaan keskiviikko aamuna ja sain sen kuvattua zoomaamalla lähempää. Tuuli oli muuttunut yön aikana vastatuuleksi. Pikkuhiljaa tuuli muuttui aamupäivän aikana sivuvastaiseksi ja pääsimme taas purjeilla.

Keskiviikko aamuna satoi vähän vettä ja oli ukkosen uhka. Meidän täytyi tiistai illasta asti yrittää pitää vauhtia yllä, kun takaa lähestyi ukkonen, ja silloin olisi turvallisinta olla satamassa. Yksi kesä olimme Viron rannikolla merellä ukkosessa, se nousi merelle ihan yllättäen. Kyllä pelotti 😨 yksi salama iski aivan veneen viereen. Just olin siinä lapsia lohduttanut, että nyt varmaan meni ohi ja en päässyt lausetta loppuun, kun välähti ja pamahti. Ukkosella lasketaan purjeet pois mahdollisten tuulipuuskien vuoksi ja edetään moottorilla. Me kyyhötettiin silloin veneen keskiosassa, mahdollisimman kaukana mastosta ja vaijereista. Luulen, että ukkosella purjeveneessä ei ole muuta keinoa olla turvassa kuin luottaa korkeimman varjelukseen 🙏🏻 

Siellä edellinen zoomattu purjevene 🤗

Saavuimme Suomeen ja Jussarön saarelle puolenpäivän aikaan 💙🇫🇮  Jussarön saaresta on tullut meille yksi lempipaikoista. Saari on hyvin pieni, mutta sieltä löytyy aina jotakin uutta ihmeteltävää. 🤩

Jussarössa meillä on tapana syödä lohikeittoa.Siitä on tullut jo perinne! Ensimmäisellä kerralla saarelle tultaessa meillä oli juuri valmistunut lohikeitto. Kohtalaisen merenkäynnin vuoksi keittoa oli ollut vaikea saada pysymään kattilassa 😅 ja voi, että kun keitto maistuikin hyvälle, kun pääsimme satamaan. Tuolloin lähdimme sitten ruuan jälkeen tutustumaan saareen, ja löysimme saaren ainoan kioskin, jonka edessä oli iso kyltti: Tänään tarjolla lohikeittoa 12€/ annos. Meillä oli olo kuin Roope Ankalla😅. Säästimme paljon rahaa, kun saimme syödä itse valmistettua keittoa 😋
En ole usein blogissa kirjoittanut ruokaan liittyvästä 🫣 En ole mikään huippu ruuanlaittaja, teen ruokaa vähän pitkin hampain. Ruuanlaitto on niin jokapäiväistä 😓 ja reissulla sain olla kauha kattilassa monta kertaa päivässä😂 parhaimmillaan tein neljä lämmintä ruokaa päivässä. Meri, ulkoilma ja poikien kasvuikä toivat jatkuvan nälän ja kapteenillakin oli jatkuva nälkä😋 Siitä puhe, mistä puute😅 ja minulla ei ollut puutetta ruuan valmistuksesta. Jos joku kaipaa vinkkejä merellä kokkaamiseen niin tässä ne tulee: Raaka-aineet kattilaan ja yritä saada ne pysymään siellä valmistumiseen saakka! Vahdi koko ajan ja varaudu, ettei ruoka lennä päällesi. Seiso mieluummin lieden sivulla kuin edessä. Valmista mahdollisimman paljon ruokaa etukäteen rannassa, että merellä ei tarvi kauaa pysytellä pystyssä lieden luona. Tarjoile ruoka venekunnan nenän eteen, ja melkein pureskele ruoka valmiiksi, ettei se vaan lennä lattialle ja siinä tapauksessa aloita kaikki taas alusta😔 

Jussarön saaren luonto on moninainen. Sieltä löytyy monenlaista metsää, suota, kalliorantaa, mustaa hiekkarantaa. Nyt siellä oli lampaita laitumella 💚 Peuroja on paljon ja eri lajeja lintuja.

Hyvin merkitty luontopolku johdattelee saaren parhaille paikoille 💚

Meren keskellä luonto on puhdasta. Metsä tuoksui niin hyvälle ja siellä kyllä rentoutui💚

Saaren saunaa voi vuokrata ja senhän me teimme🤩 saunassa on myös naisten vuoro ja miesten vuoro aamuisin ja iltaisin.

Näkymä merelle saunasta. Mahtavaa oli uida ja saunoa💙

Satamassa liehui kauniisti useita Suomen lippuja🇫🇮💙 Olimme jo melkein kotona 🥰

Lähdimme torstai aamuna kohti Porvoota. Saimme alkumatkalle hyvän takatuulen. Ihailimme pieniä kalliosaaria, meri ei ollutkaan enää pelkkää merta silmän kantamattomiin.

Merellä oli paljon myös muita purjeveneitä. 

Viimein näkyi horisontissa Helsinki, kirkkojen ja Redin tornit 🤩

Harmajan saari🤗 tätä saarta kiersimme useasti, kun aloitimme purjehdus harrastuksen. Kierroksella ehti hyvin paistaa myös lettuja. Usein söimme satamassa ruuan ja lähdimme syömään jälkiruokaa merelle ja Harmajaa kiertämää. Siitä sitten olemme edenneet valtamerille saakka😅, uskomatonta!

Viimein alkoi tulla tuttuja näkymiä, pian olisimme perillä kotisatamassa ❤️ Valkoiset puut saarella ovat kuolleet merimetsojen ulosteen vuoksi. Tämän näköisiä saaria on useita, kun lähestytään Porvoota. Tilanne puiden puolesta on lohduton, tässä ei oikein luonnon oma kiertokulku ole tasapainossa 😅

Isoja aluksia näkyy kotikulmillakin, Kilpilahden Nesteen jalostamo taustalla. 

Emäsalon silta jo näkyy🤩

Sillan alitus on aina yhtä jännää ja nyt varsinkin🤩

Siellä on kotisatama💙❣️ Voiko se olla todellista ? 😅 Muistan, kun Azoreila odottelimme sopivia tuulia ja tutkin karttaa, miten pitkästi meillä on vielä matkaa kotiin. Silloin tuntui epätodelliseslta kotisataman saavuttaminen ja varsinkaan aikataulussa😞 Vielä Ranskassa laskimme päiviä, että emme tule olemaan perillä kuin vasta juuri ennen minun töiden alkua. Sitten luovuimme päiväpurjehduksista ja päätimme edetä merellä aina niin pitkään kuin mahdollista. Näin saimme aikataulua kiinni. Tässä menetimme nahdollisuuuksia tutustua rannikkoon, mutta onneksi nämä kohteet eivät olleet enää niin kaukana, ettei niihin ehtisi tutustua, vaikka kesälomareissulla. Ja meillähän on nyt kokemusta yöpurjehduksesta, niin emme tarvi kuin hyvää tuulta niin olemme viikon aikana jo Kielin kanavalla 😄 Totesin miehelleni, että olipa hyvä, kun jäi sopivasti tutustumisen arvoisia paikkoja lähelle, niin ei tarvi kovin kauas lähteä. 

Kiitos vielä kaikille meidän reissun seuraajille ❣️ Kiitos mukana elämisestä kaikissa hetkissä ja tunteiden kirjossa🤗 Nyt blogi jää tauolle, mutta jatkuu tulevien reissujen parissa myöhemmin. Niin pahasti ei valtamerien meiningit säikäyttäneet, että innostus purjehdukseen olisi loppunut. Tälle kautta olemme vielä miettineet Tallinnan reissua, ihan vain kokeaksemme, miltä se tuntuu pitkän reissun jälkeen. Yksi haave olisi purjehtia joskus Perämerta pitkin Tornioon saakka.

Aurinkoista ja leppoisaa kesän jatkoa kaikille toivottelee Fata Morganin kapteenin eukko ja koko muu venekunta 😎💚💛