Meillä oli tarkoituksena olla Azoreilla korkeintaan viikon päivät ja lähteä jatkamaan matkaa Espanjaan heti sopivan tuulen tultua. Emme arvanneet, että sopivaa tuulta voisi joutua odottamaan pitempään. Juttelin satamassa ranskalaisperheen kanssa, ja he olivat odotelleet saarella sopivaa tuulta jo kuukauden ajan. Yritimme ensin katsella sellaista tuulta, joka veisi meidät mahdollisimman suoraan Espanjaan, noin kuudessa vuorokaudessa. Tällaista sopivaa tuulta ennustettiin jo viikon saarella olemisen jälkeen, ja ehdimme laittaa veneen lähtökuntoon, kun yllättäen ennusteet kääntyivät huonoiksi lähtöä edeltävänä päivänä. Tässä ennusteessa tuuli voimistui ja kääntyi vastaiseksi.
Tämän jälkeen aloimme katsomaan tuulia suoraan Ranskaan tai sellaista vaihtoehtoa, että menemme mutkan kautta Espanjaan. Tuulet pyörivät spiraalimaisina rintamina, joissa tuuli kiihtyy aina keskuksessa ja laantuu reunoilla. Spiraalissa tuuli virtaa myötäpäivään, ja näitä tuulispiraaleja on monenkokoisia. Tuulispirallien lisäksi on olemassa vallitsevia tuulia, monsuuni- ja pasaatituulia. Me esimerkiksi menimme menomatkalla Portugalin pasaatituulessa Madeiralle, se oli yhtenäistä myötätuulta samaan suuntaan. Tässä kohtaa matkaa ei näyttänyt olevan selkeää pasaatituulta eikä vallitsevaa tuulen suuntaa, vaan tuuli pyöri erikokoisina spiraaleina. Meille sopivaa myötä- ja sivutuulta tuova tuulispriraali näytti olevan vähän ylempänä, joten siihen päästääkseen täytyi lähteä etenemään keskelle merta. Täältä sitten laskeutua sivumyötäisessä tai myötätuulessa kohti mannerta. Tämä toi ylitykseen lisää pituutta. Tuulien tiet ovat mielenkiintoisia, mutta arvaamattomia. Ja minun mielestä tuulet ovat arpapeliä, kun en ymmärrä niistä juuri mitään. Luonnon voimille ihminen ei voi muuta kuin kunnioittaa, minkä on hyvin todeksi elänyt purjehduksen pyörteissä.
Koitti sitten päivä, että ennusteet näyttivät tämän pitemmän kaavan ylityksen onnistuvan. Satamassa moni muu venekunta oli myös lähdössä samaan aikaan ylitykselle. Meillä oli suunnitelma, että olisimme päässeet suoraan Ranskaan, koska se olisi ollut vain pari vuorokautta pitempi kuin matka Espanjaan ja siinä olisi tullut kaksi ylitystä kerralla. Valmistauduimme, että olemme ylityksellä kymmenen vuorokautta.
Valmistautuminen tarkoitti lähinnä veden ja ruuan hankkimista. Lähin isompi kauppa oli kahden kilometrin päässä ja sieltä rahtasimme kävellen tarpeita veneeseen. Onneksi oli reissun alkupuolella ostettu kätevät kärryt ruoan kuljettamiseen, mutta siitä huolimatta jo ennestään pitkät käteni saivat lisää pituutta. Huomasimme, että valmis ruoka vie vähemmän tilaa kuin raaka-aineet. Kypsensimme pakasteeseen jauhelihaa, kanaa ja lihaa. Eineksiin olimme jo kyllästyneet ensimmäisillä paluumatkan ylityksillä ja niitä oli turha ostaa jääkaappia täyttämään. Edelliselle ylitykselle ostetuista lasagneista jouduttiin heittämään puolet roskiin. Sen verran ostimme vielä einestäkin, että paistoimme valmiita pitsoja jääkaappiin. Sen tiedän jo nyt, että niitäkään ei enää tarvi paistaa seuraavalle ylitykselle🤢
Ruokaa oli varattu nyt niin, että matkan aikana tarvi keittää vain lisäke; perunaa, pastaa tai riisiä. Ja niiden keittäminen onnistuu kohtuullisesti huonossakin kelissä. Täällä isolla merellä ruuan kokkaaminen on ollut vaikeampaa matkan aikana. Aallolla on enemmän voimaa kuin Itämerellä. Hella kallistelee enemmän ja tulee useammin yllättäviä heilautuksia ylös alas suunnassa. Meillä on onneksi hyvin tiiviitä kannellisia kattiloita, jotka kiinnitetään vielä metallisilla pidäkkeillä hellaan kiinni. Nämä kaikki toimenpiteet helpottavat kokkaamista matkan aikana. Tällöin jää aikaa enemmän muihin touhuihin veneessä. Siitä huolimatta tuntuu, että ruuan laittaminen vie edelleen ison osan päivästä. Olisi helppoa, kun olisi keksitty joku ihme pilleri, josta saa koko päivän energiatarpeen. Ja vielä senkin vuoksi, kun ruuan syöminen veneessä ei ole mikään nautinto, varsinkin jos merenkäynti on pikkasenkin voimakkaampaa. Se on vaan pakko syödä, vaikka mikään ei maistu hyvälle, ja pelkkä ruuan ajatteleminen voi tehdä pahaa.
 |
Azorit, Sào Miguelin saari ja kaunis luonto jäi odottelemaan mahdollisia uusia seikkailuja. Vihreät pellot näkyivät kauas merelle🤩💚
|
 |
| Kuvasta näkyy, että lähdimme etenemään saarelta suoraan ylöspäin. Lähtöpäivän aamuna sääennuste näytti kuitenkin jo, että Ranskan edustalle oli muodostumassa kovaa tuulta ja isoja aaltoja pyörittäviä tuulispiralleja. Päätimme jo oikeastaan jo lähtöhetkellä, että emme yritä edes päästä Ranskaan. Nämä tuuliennusteiden nopeat muutokset lisäsivät pelon tunnetta. Tuntui hurjalta lähteä menemään suuntaan x ja olettaa, että siellä on edelleen sopiva tuuli, joka kuljettaa meidät Espanjaan. Kannoin huolta myös tästä ranskalaisperheestä, olivatko he huomanneet ennusteiden muutoksen. He lähtivät iloisesti vilkuttaen matkaan, ja toivottavasti pääsevät myös iloisina kotiin❤️ Oli eri juttu luottaa ennusteisiin lyhyelle aikavälille, mutta pitkälle ajalle ei ennusteita voinut etukäteen tietää varmaksi. Ja olikohan nyt sellainen ” vaihtelevien tuulien” kausi, jota usein säätiedoissa luvataan näillä kahdella sanalla. Nyt sen on saanut todeta monen kerran, kuinka vaihtelevaa tuuli voikaan olla. |
 |
| Kaksi ensimmäistä päivää oli menemistä sivuvastaiseen, jos oikein muistan. Ensimmäisen päivän yritin kovasti tapella pahoinvointia vastaan onnistumatta. Yritin touhuta koko ajan jotain, että unohtaisin jopa, missä olen ja mihin olen menossa. Minulla näköjään tarvii joka ylitys aloittaa aallon pohjalta, ensimmäinen vuorokausi menee pahoinvoinnin kourissa, nyt aloin jopa oksentamaan illalla. Olin kyllä heikossa hapessa🤮. Tämän lisäksi keskimmäiselle pojalle nousi kuume ja kurkku tuli kipeäksi. Angiina🥵 Meillä oli mukana antibioottia, mutta ajattelin vielä seurata oireita, jos olisikin vain joku virustauti. Leikin lääkäriä ja tutkin kurkun ja kaularauhaset🥸, jotka vaikuttivat vielä ei-angiinalle. Loppu matkasta myös nuorin pojista alkoi tulemaan flunssaan ja taas sai tohtori Sykerö tutkia ja arvioida, johtuuko kipu korvissa tukkoisuudesta vai onko tulehdusta. Nenäsumute helpotti heti kipeää korvaa 👍🏻 Ehkä korvalampun ostaminen olisi hyvä hankita 🤗 Flunssat pojilla paranivat onneksi ilman antibioottikuureja👍🏻 Sairaudet aiheuttavat lisähuolia ja entä jos - ajatuksia. Entä jos minun oksentelu onkin jotain tasapaino elimen tulehdusta ja jatkuu koko matkan😨 Entä jos kehittyy joku paise kurkkuun ja toisella korva särky yltyy ja yltyy. Onneksi on ne antibiootit tuolla kaapissa lohtua tuomassa, auttavat kummasti ilman syömistäkin. |
 |
| Säkkipimeää oli vielä toisena yönä, kun aloitin vahtivuoron neljän aikaan. Ensimmäisenä yönä en ollut vahdissa ollenkaan, kävin vain kaverina pienentämässä purjeita. Yöpaidassa ja tukka pystyssä 😂 oli lokeilla ihmettelemistä, mikä merenkävijä se tämä mahtaa olla? |
 |
| Neulomisen innostus tarttui miehellekin. Ja neulominen näyttää onnistuvan myös vaakatasossa😅 Sukan malli on Fata Morganin kapteenin omaa suunnittelua ja nimeltään ”Auringonlasku merellä ”. |
 |
| Espanjan rannikko lähestyi hitaasti myös kartalla. Ja monta päivää Azorien saaret olivat lähempänä edelleen kuin Espanjan manner. En ensimmäisinä päivinä edes uskaltanut katsoa jäljellä olevan matkan lukemia. Lukemat olisi vetäneet jalat veteliksi saman tein😨 |
 |
Aurinko alkoi valaisemaan joka yö jo puoli viiden aikoihin. Tästä olin mielissäni! Oli turvallisempaa edetä, kun näki eteenpäin. Välillä aamuisin oli sumuista, mikä huononsi näkyvyyttä.
|
 |
| Sieltä taivaan rannasta aurinko alkoi nousemaan. |
 |
| Kapteeni eli junttura mieheni linnoittautui koko matkan ajaksi kannelle nukkumaan. Peittelin häntä peitoilla, että olisi edes lämmin. Minä olin muina yönä vahtivuorossa neljästä aamupalan laittamiseen saakka. Tai voi oikeastaan sanoa, että kaverina vahdissa, kun kapteeni kimpoili heti ylös, jos koki minun tarvivan apua. En saanut häntä menemään alas nukkumaan koko ylityksen aikana, ehkä pahoinvointi tai luottamuspula estivät alhaalla nukkumisen🤔 Missään tapauksessa en ollut häntä ajanut ulkoruokintaan 😁 Vanhin pojista vitsaili, että tulee kalliiksi, kun kapteeni haluaa syödä kaikki ruuat ” ulkona”😂 |
 |
| Matkaa jäljellä vielä lähes 500 mn ja tämä yllättäen tuntuikin jo vähälle😅 |
 |
| Näyttää jo kartallakin paremmalle. Saaret jää, manner lähenee 🤩 |
 |
| Tyhjää merta riitti katseltavaksi💙 Olimme kolme vuorokautta merellä niin, ettei muita aluksia näkynyt edes AISissa. Mutta aloin jopa nauttimaan meren tuijottamisesta😅 Minulla on haave nähdä sinivalas reissun aikana, ei mikään pikku haave. Näimme monena päivänä valaiden ilmanotto suihkuja ja niiden lisäksi jopa miekkavalaita😨 Usein näimme vain pelkkiä ilmanottosuihkuja, ja sen aiheuttama valas jäi näkemättä. Ehkä niistä joku oli sinivalaan suihku! Miekkavalaat ohittivat meidät noin parin sadan metrin päästä reippaalla vauhdilla. Oli niillä mahtavan isot pyrstöt🤩 Päättelimme, että ne olivat menossa suorittamaan näytöksiä Azorien saarten turisteille. |
 |
| Yksi ilta iltapalan aikaan luulin jo, että ryhävalas on hypännyt veneeseen 😅 ehkä se oli kuitenkin kapteeni unillaan😴 |
 |
| Horisontissa näkyi pitkästä aikaa rahtialus🧐 |
 |
| Olipa mukava seurata aluksen lähestymistä 🤗 ja huomata, että on merellä muitakin. Alkumatkasta kahden vuorokauden ajan ohimeneviä aluksia oli enemmän, mutta sitten liikenne rauhoittui moneksi päivää. |
 |
| Ylityksellä aurinko nousi useana päivänä pilvien tai sumuverhon takana. Keskiviikon auringonnousu oli kaunis 🤩 |
 |
| Keskiviikkona saimme myös paluumatkan ensimmäisen sivumyötäisen ja myötöisen tuulen. Ja myös myötäiset aallot🤗 Ne on siistejä, kun pukkaavat venettä vauhdilla eteenpäin, oikein suhina käy. Myötäaalloissa olo on kuin huvipuiston vuoristoradalla. |
 |
| Myötätuuli lukemina🤩 vähän heikohko tuuli, mutta myötää kuitenkin. Kapteeni kutoo ja ei huolen häivää 🤗 |
 |
| Yritin kuvata tässä myötäaaltoa😅 Olihan se kiva, kun se odotettu tuuli sitten tuli. Ylityksen aikana saimme tuulta joka suunnasta ja oli myös tuuletonta. Sinä aamuna, kun myötätuulen piti alkaa, niin tuuli puhalsi vahvasti vastaan ja täytyi puksuttaa moottorilla. Ja silloin minä puhalsin pahimman pettymyksen, pelon ja väsymyksenkin itkun voimalla ulos. Pelotti, että jos tuuli ei missään vaiheessa muutu, niin mitä sitten älyämme tehdä. Itku ja kaikista pelon aiheista puhuminen helpotti jo itsessään. Kannattaa itkeä, jos siltä tuntuu👍🏻 En ihmettele, jos on ollut joskus itkijänaisia hautajaisissa. Heidän tehtävä on ollut varmasti saada ihmiset itkemään, puhaltamaan sen avulla tunteen aiheuttamat paineet ulos. |
 |
| Torstai yöllä otettu kuva ja en enää muista, mikä ajatus oli kuvan oton yhteydessä 😅 luulen, että kuvasin auringonnousua pilvien takaa. Torstai päivä oli kokonaan sateinen ja aurinko ei näyttäytynyt koko päivänä. |
 |
| Perjantai aamun tilanne AISssa näytti vilkkaalle. Olikohan aamuruuhka oikein 😅 |
 |
Ylityksen viimeisen aamun auringonnousu näytti kauniille jo sen vuoksi, että ylitys oli kohta ohi. Kyllä ylitykselle mahtuu paljon mukaviakin hetkiä, ja enimmäkseen niitä. Purjehduksen lomassa ehditään pelata, neuloa, keskustella, haaveilla. Jälkeen päin maissa nauroimme meidän jutuille merellä. Joku päivä olimme myymässä venettä ja ” ei ikinä enää veneeseen ” ja toisena päivänä suunniteltiin isompaa venettä😂 Ehkä katkonaisten unien vuoksi veneessä näkee hassuja unia, niitä kerrottiin toisille päivän aikana. Ja johan niille sai nauraa! Kaikki veneessä kuuluvat äänet( joita riittää 🐵) sekoittuvat uniin ja jokaisen unessa ne sekoittuu eri tavoin. Yksi yö minun uneen tuli oikein onnittelulaulu😄 ja se tuntui unessa aivan ihanalta laululta. Siinä unessa ajattelin, että todella kaunis laulu, tämä täytyy muistaa. Laulu oli 50- vuotis onnittelulaulu Päivikille, joka on nyt vasta 45- vuotta😄 Heräsin sitten unesta ja keskellä yötä kirjoitin runon ylös:
”Mikä on kaunein kukka? Se on niin kaunis, ettei sitä voi katsoa kauaa. Se on lemmikki, se on lemmikki.
Niityllä paljon on kauniita kukkia, mutta ei yhtään niin kaunista kuin lemmikki. Se on niin kaunis ettei sitä voi katsoa kauaa. Se on lemmikki, se on lemmikki.
Pitkät sääret, sorja nainen ja siniset silmät. Hän on niin kaunis, että ei voi katsoa kauaa.
Se on Päivikki, se on Päivikki.”
Onnea vaan Päivikille laulun myötä nyt ja sitten, kun täytät 50 vuotta😀
Meri tarjoaa mahtavia unia🤗
| . | |
|
|
 |
| Perjantaina delfiinit tarjosivat hyppyesityksiä, joita oli vaikea saada kuvattua. Tämä kuva on kuvakaappaus videosta. Delfiinit tervehtivät meitä melkein joka päivä💙 |
 |
| Kuvassa näkyy Laivaväylä ja sen isoja aluksia. |
 |
| Perjantai aamuna VHF-radiosta kutsuttiin yhtäkkiä Fata Morganaa😨, jännää! Lähestyimme kartalla näkyvää violettia laivaväylää. Radiosta ohjattiin meitä vaihtamaan suuntaa etelään tai pohjoiseen päin. Laivaväylän keskeltä ei saanut mennä. Meillä sitten matkaan tuli lisää pituutta lähes kymmenen mailia. |
 |
| Rahtilaivat eivät ole kuvassa niin metkan näköisiä kuin luonnossa. Ne ovat toinen toistaan erilaisempia. Värikkäitä ja monenmuotoisia. |
 |
| Myös lokkeja näkyi koko matkan ajan, nämä merenkävijän luotettavat ystävät ❣️ Niitä on myös vaikea kuvata, kun lentelevät aina sen verran kaukana. Yritin tsuumata kuvaa isommaksi, että lokkiparvi näkyisi 🤗 |
 |
Myös laivaväylän reunalla oli vilkasta. Tämä oli sitten varmaan neljän ruuhkan veroista menoa.
|
 |
| Vihdoin Espanjan mannerta näkyvissä. 😄 on se joka kerta yhtä riemukasta huutaa: ” Hiiiiiiio hoi! Maata näkyvissä! ”🗣️ |
