Täällä sitä ollaan edelleen Azoreilla, Sào Miguelin saarella ja vastatuulen kanssa naimisissa. Ja sen verran kovan vastatuulen, ettei kannata lähteä uhmaamaan luonnon voimia. Sinänsä harmittaa, kun kaunis ja viihtyisä saari saa nyt sitten epätoivon vivahteen ja mielessä jyllää ajatus : ” Eikö täältä ikinä pääse pois? ” Onneksi enemmän kuitenkin koettu iloa kuin epätoivoa. Olen huomannut, ettei myöhään illalla kannata alkaa tuijottelee tulevia tuulia, väsynyt mieli on herkempi epätoivoisiin ajatuksiin ja unikin karkaa ja tulee huono tuuli veneen sisälle asti 😅. Se on hyvä aamulla valoisin mielin tarkistaa tuulien tilanne, ja suunnitella sen mukaan tuleva päivä seuraavaan aamuun asti.
Purjehtijan täytyy olla matkalla haitulihallaa- asenteella ilman tarkkaa aikataulua ja omattava paljon mielenmalttia ☺️. Kuulimme täällä olevalta suomalaiselta venekunnalta, että he olivat odottaneet parhaillaan kuusi viikkoa sopivaa tuulta jollain pienellä saarella 😅 On siinä tarvittu mielenmalttia 🤯👍🏻
 |
Venesatama on Azorien saarten pääkaupungin keskustassa. Tästä on hyvä tehdä kävelyretkiä kaupunkiin tai vain
oleskella veneellä ja katsella sataman ja kaupungin menoa. Kuvasta löytyy meidän vene, joka isojen laivojen vierellä näyttää piskuiselle tuohiveneelle😄
Isojen laivojen tulemista ja lähtemistä on myös mukava seurata. Meidän kanssa yhtaikaa satamassa on ollut myös kaksi muuta suomalaista venettä. Se on ollut mielenkiintoista jakaa kokemuksia purjehduksesta.
Satamassa olostelu on ollut hyvin leppoisaa, vaikka se onkin iso satama. Ylipäätään saaren ihmiset ovat ystävällistä ja tulevat rohkeasti kyselemään, mistä olemme kotosin ja missä olemme reissanneet. Täällä ihmiset puhuvat rohkeasti englantia. Kuulimme täällä asuvalta suomalaispariskunnalta, että Pohjois-Amerikan ja saarten välillä on aina ollut hyvät kulkuyhteydet, nykyisin edulliset lentoyhteydet. Saarelta on aikoinaan lähdetty Amerikkaan vuosiksi töihin ja myöhemmin palattu saarelle, myös Amerikasta on muuttanut ihmisiä saarelle. Tämä on varmasti lisännyt englannin osaamista saaren väestön keskuudessa. Meillä on ollut englanninkielisiä juttutuokioita paikallisten kanssa varmasti tällä saarella enemmän kuin missään muulla.
Brasiliasta saapunut iso purjelaiva, joka on iltaisin kauniisti valaistu. Pääkaupungin, Ponta Delgadan katukuva on hyvin värikäs. Monen väristä, kokoista ja ikäistä taloa vierekkäin. Tuntuu, että kaikki vanha on säilytetty🤩 Huomasimme, että oli jopa jätetty vanhat talon seinät pystyyn parkkipaikkaa reunustamaan. Myös muualla saarella asutus oli hyvin kirjavaa.
Pääkaupungin katukuvaa 🤗
Talot voivat olla samalla kadulla eri värisiä. Tuntuu, että saaren rakennustyyliin on vaikuttanut useat eri kulttuurit.
 
 Tämä kirkko on lähellä satamaa ja sen kellonsoitto puolen tunnin välein kantautuu veneelle. Siellä järjestetään jumalanpalvelus joka päivä kello 11 ja 19. Kirkon kello soittaa välillä pitkää sävelmää. Se joko ilahduttaa tai ärsyttää riippuen sen hetkisestä tunnetilasta😄 
Kävimme sataman läheisyydessä olevassa linnassa, joka on alunperin rakennettu jo 1500-luvulla. Nykyisin linna toimii sotamuseona. Saari on ollut tukikohtana Yhdysvalloille sotien aikana. Kuvasin linnasta jotain muuta kuin sotaan liittyvää. Sen tunnelmaa ja kauneutta 🤩 Historian havina tuoksui ja näkyi homekuvioina seinillä. Linnan käytävät olivat tunnelmallisia 🤩 Homekuviot seinällä ja tähystyshuone Käytäviä pitkin pääsi seuraavaan näyttelytilaan. Meillä meni noin pari tuntia, kun seikkailimme linnan alueella. Sota-ajan ambulanssi Ruokakärry Käytävillä saattoi kuvitella itsensä vaikka vanhan ajan prinsessaksi 💃🏻 Minua viehätti enemmän nämä homekuviot ja linnan tunnelma kuin sodanajan vempeleet🤗 No yksi kuva sota-ajan mopedista oli pakko ottaa🤗 Oisko tässä linnan pääsalia🤗 Ulkona pääsi käymään tähystystorneissa.  Näkymää torneista
|
