Muistan lapsuudesta sadun pikku Lassista, joka unen siivillä matkusti maailman ympäri tuohiveneellä. Sadussa pieni Unipoika houkutteli Lassia aina seuraavaan maanosaan kertoen sieltä hienoja asioita ja Lassihan innostui ja halusi sinne mennä. Olen miettinyt, että käviköhän meille tämän Azorien suhteen samalla tavalla🫢”Jos vielä ne Azorien saaret kävisitte kurkkaamassa, houkuttelee Unipoika!”😄
Azorit olivat olleet koko matkan ajan sellainen kohde, jonne menemme, jos on pakko tuulien vuoksi mennä. Azorien saaret houkuttelivat myös ajatuksella, että näkisimme nekin ja ei jäisi sitten harmittamaan, kun ei tullut käytyä ja mahdollisuus oli. Toisaalta tämä reitti tiesi lisää pitkiä ylityksiä, joissa on aina oma jännityksensä lähinnä säiden suhteeen. Sääennusteet pitävät noin kolmen vuorokauden päähän aika lailla paikkansa, mutta sen jälkeen voivat muuttua yllättäen jopa huonompaan suuntaan. Ajallisesti kotimatka ei välttämättä Azoreilla käymisen vuoksi jatku ollenkaan, koska sieltä meidän on tarkoitus purjehtia suoraan Espanjan rannikolle. Tällöin purjehtiminen Portugalin rannikolla jää kokonaan välistä, mikä olisi vienyt myös useamman päivän ajan.
Se on ollut rankkaa, kun pitkät ylitykset tulevat kaikki heti tähän alkuun päin vastoin kuin menomatkalla olivat lopussa. Olemme huomanneet, että keholla on nyt jostain syystä todella vaikeuksia sopeutua merenkäyntiin. Menomatkalla purjehdimme pitkään vain päivämatkoja ennen ylityksiä, ja tällöin keho oli jo hyvin tottunut monenlaisiin keikutuksiin.
Olen huomannut myös, että meitä kaikkia vaivaa koti-ikävä ja tästä johtuva malttamattomuus laskee seikkailumieltä. Täytyy oikein tolkuttaa itselle, että tällaista reissua tuskin tulee pian uudestaan ja koti ei karkaa sieltä minnekään❤️. Kyllä se joku tuulenpuuska vielä meidät kotiinkin kuljettaa!
Olkaa huolehti tekin siellä kotimaassa 😘
 |
| Madeiran kaunis vihreä saari jäi taakse ja merimatka Azoreille alkoi. Alkumatkan ajan oli mukava vielä katsella Madeiran saarta mereltä päin. Bongasimme sieltä paikkoja, joissa olimme käyneet. |
 |
| Venekoulun käsitöissä olimme aloittaneet villasukan tekemisen, mutta opettaja oli liian innokas näyttämään mallia ja oppilaat saivat lähinnä kuivaharjoitella😁 Onneksi vielä lankoja jäljellä, niin pääsevät oppilaatkin neulomaan. Huomasin, että neulominen vei ajatukset muualle, en huomannut edes kohtuu kovaa merenkäyntiä😅 Paitsi kyllä neulominen sai jäädä siinä vaiheessa, kun vene kulki jatkuvasti viistossa ja tempoili välillä joka suuntaan. Siinä ei enää puikot pysyneet kädessä eikä aika riittänyt, kun jo tavalliset arjen toiminnot veivät enemmän aikaa. |
 |
| Matka Madeiralta Azoreille oli yli 500 mn ja se vei aikaa yli neljä vuorokautta. Kaksi ensimmäistä vuorokautta pääsimme etenemään hyvällä vauhdilla pääasiassa sivuvastaisessa tuulessa. Yllätyksenä sääennusteisiin tulivat kuitenkin vesisateet, jotka voimistuttivat tuulta ja tekivät tuulesta puuskaista. |
 |
| Veneen kallellaan menemistä on vaikea saada kuvattua muuten kuin kuvilla, jotka vähän vänksöttävät😅 ja sillä, että kuvia ei tule otettua. |
 |
Näissä kuvissa ei näy muita veneitä, mutta näimme joka päivä ainakin yhden ohimenevän rahtilaivan.
Ensimmäisen yön vahtivuoroa en kyennyt tekemään pahoinvoinnin vuoksi. Meillä oli ollut yhdellä pojista vatsatautia Madeiralla, ja mahdollisesti joko se tai meripahointi alkoi minulla ensimmäisen ylityspäivän iltana. Sain laitettua muille iltapalan alhaalla veneessä, mutta en kyennyt enää itse syömään mitään. Ruokahalu ei oikeastaan palannut normaaliksi vasta kun pääsimme Azoreille, pahoinvointi meni kuitenkin aamuun mennessä ohi ja seuraavana yönä kykenin jo vahtivuoron suorittamaan. Mieheni kyllä edelleen jäi varalta kannelle nukkumaan ja varmistamaan avun nopean saannin, jos tulee yllättäviä tuulenpuuskia, ja en hallitse venettä. |
 |
Otin näitä karttakuvia yöllä, kun niistä oli hauska katsella missä kohden Atlanttia seilasimme😅 Hyvin pieneksi ja avuttomaksi sitä itsensä tuntee isolla merellä. On olemassa sellainen Marinettraffic-sivusto, jossa näkyy merellä liikkuvat alukset. Siinä näyttää kuin meri olisi täynnä erilaisia aluksia menossa joka suuntaan ja miltei törmäyskurssilla. Sitten todellisuudessa meri on niin iso, että sinne mahtuu paljon aluksia ja harva niistä kohtaa toisensa. Kuitenkin minua lohdutti, että nytkin koko ylityksen ajan meitä 20-30 mn päässä oli joku alus, vaikka me ei nähty niitä eikä ne näkyneet plotterissa.
|
 |
| Toisen yön vahtivuorossa seurasin lähestyvää rahtilaivaa, että tuleekohan päälle. Sen pystyy kyllä plotterista katsomaan, että milloin ja kuinka paljon on välimatkaa kohdatessa. Tässä tapauksesa se jäi alle yhden merimailin. Kuitenkin riittävän paljon🤗 |
 |
| Siellä näkyi pienenä pisteenä lähestyvän aluksen valot pimeässä yössä, mutta |
 |
| Plotterin kartalla alus näytti kuin olisi törmännyt meidän veneeseen 😨😅 Plotterista voi nähdä myös esimerkiksi jäljellä olevan matkan määrän: 275.2 mn ja vauhdin 5.4 mn/h. Ja jos painaa plotterissa näkyvää alusta, niin näkee siitä tietoja ( aluksen nimi, tyyppi, määränpää, koko, nopeus) ja sitten siinä on KUTSU näppäin eli voi kutsua suoraan tätä alusta. Tämä kutsu näppäin luo turvallisuuden tunnetta aavalla merellä 🤗 |
 |
| Päivän vahtivuorossa kuvattu taas tyhjää merta 😳 |
 |
| Taas piti oikein anella kultaista kalaa täyttämään toivetta, että edes jotain elämää näkyisi meressä uskollisten lokkien lisäksi😅 ja tulihan sinne delfiineitä hyppimään joksikin aikaa. En saanut niitä kuvattua. |
 |
Kolmas ylityspäivä oli rauhallista menoa hennosta tuulessa ja välillä jopa moottorilla, niin neulominenkin onnistui jopa vahtivuorossa.
|
 |
| Kuu valaisi yön vahtivuoroa ja sain ihailla sitä ihan itsekseni, kun komensin mieheni nukkumaan alas sänkyyn. |
 |
| Kuu laski taivaan rantaan noin viiden aikoihin aamulla ja |
 |
| aurinko alkoi antamaan valon tuntua jo kuuden aikaan. Tässä kuvassa kello on jo seitsemän ja aurinko on jo noussut. |
 |
| Aamu auringon luomaa tunnelmaa 🤩 |
 |
| Vielä ei ollut maata näkyvissä 🧐 |
 |
| Kapteeni tyyväisenä, kun sai uudet villasukat varpaita lämmittämään viimeisen ylitysyön kunniaksi🥰 |
 |
| Tämän ylityksen viimeisenä yönä kuu valaisi pilviverhon takaa. Edellisenä iltana ja alkuyönä tuuli oli taas voimistunut ja jälleen sadekuurojen edellä tuulen suunta ja voimakkuus vaihteli. Saimme hikihatussa säädellä purjeita sopivaksi. Yöllä tuuli rauhoittui sopivasti, kun minun vahtivuoro alkoi. Sain hyvillä mielin komentaa taas mieheni alas nukkumaan. |
 |
| Azoreiden saaria on yhteensä yhdeksän ja ohitimme yhden niistä noin 35 mn päästä ja saarelta näkyi valoja, jotka yritin tähän kuvaan saada, mutta ei niitä näy. Vain komeasti loistaa kuu 🤩 |
 |
| Meri oli hyvin rauhallinen ja aamu kaunis. |
Meidän kohteena oli Sào Miguelin niminen saari ja siellä Ponta Delgadan kaupunki, joka on saarien pääkaupunki asukasluvultaan isoin. Siellä asuu 69000 ihmistä ja saarten koko asukasluku on ollut vuonna 2012 247500 ihmistä.
 |
| Meillä ei ollut mitään mielikuvaa saaresta. Huomasimme jo mereltä, että saarella oli enemmän viljeltyjä peltoja kuin Madeiralla. |
 |
| Meri oli aivan tyyni ja puksettelimme moottorilla loppumatkan. |
 |
| Lähestyvä maa alkoi näyttää pikkasen houkuttelevalta 🤩 Sellainen menomatkan seikkailijan fiilis on ollut kadoksissa, mutta alkoi vähän nousta pintaan saaren lähestyessä. |
 |
| Pojat odottavat jo maihin pääsyä❣️ |
 |
| Saa nähdä mitä nähtävää tämä saari meille tarjoaa. Jo mereltä näkymät houkuttelivat, ehkä Unipojan houkutukset eivät olleet turhia😅 |
 |
Neljän vuorokauden mittainen ylitys oli takana. Tuuli oli riepotellut matkan aikana lähes joka suunnasta, ja oli välillä kokonaan tyyni. Ruoanlaitto onnistui aika lailla ylityksen aikana. Söimme lämmitettäviä ruokia ja heti, kun oli vähän rauhallisempaa keliä, niin pystyi myös valmistamaan ruokia veneessä. Huomasin, että ruokien lisäksi olisi hyvä löytää ravitsevia ja energiaa antavia välipaloja. Tällöin ei ehtisi tulla liian nälkä ruokailujen välillä, verensokerit pysyisivät tasaisina. Nyt meillä on ollut rahkaa, jogurttia, hedelmiä ja leipää välipalaksi. Seuraavalle ylitykselle ajattelin keittää riisipuuroa ja kiisseliä rasioihin valmiiksi, niitä voi molempia syödä vaikka kylmänä. Purjehtimassa kehittyy koko ajan, niin myös veneen murkinoiden järjestämisessä 😅
Lähestyvän saaren tuottaman innostuksen lisäksi pitkän ylityksen jälkeen on myös mukavaa saada yhteys netin kautta ulkomaailmaan 😄 On se nykyihmiselle vähän outoa olla pimennossa maailman menosta. Toki tervettä vaihtelua ja kaikkeen tottuu🤗 Siitä huolimatta tuntui ihanalle, kun sai viestejä läheisiltä, jotka ilmaisivat ilonsa, kun yhteys taas toimi❤️ Loppumatka sujuukin aina mukavasti, kun lukee viestejä ja kyselee kuulumisia 🤗 |
