Tunnelmia Azoreilta ja luonnon ihmettelyä

Olemme olleet jo viikon päivät täällä Azoreilla, Sào Miguelin saarella. Tarkoitus oli olla vain muutama päivä ja lähteä jatkamaan matkaa Espanjaan. Mutta täällä sitä ollaan hamaan tulevaisuuteen asti🙇🏻‍♀️, tuulet näyttävät niin huonolle. Tuntuu, että mitä enemmän sääennusteita katsoo, niin sitä huonommaksi ne muuttuu. Sanotaanko sitten, että ”antaa olla”, ja oikein ässehdytään tänne satamarotiksi. Purjehtiminen ei ole kiireisen ja äkkinäisen hommaa, täytyy jaksaa odotella. Ja odottavan ajasta on tehtävä oikein mukavaa, mitä tuota liikoja murehtimaan😄.

Paitsi kyllä se sopivan tuulen odottaminen kalvaa tuolla mielen sopukoissa, ja välillä laskee mielialaa. Mikähän sellainen kammo on, että hirvittää olla saarella, joka on keskellä merta kuin pieni piste ja mannermaat kaukana🤔 Se minua vaivaa aika-ajoin😨 Sama tunne tuli joskus Kanarialla, Madeiralla ja keskellä merta. Mieheni rentoutuu keskellä merta ja kaukana mantereesta, ja hänelle tulee vapauden tunne. Ja minulle tulee sellainen ahdistus😩 Olen oikein yrittänyt tuijottaa tyhjää, autiota merta, ja minua se ei vaan vapauta mihinkään. Kaipaan siihen jotakin muuta kuin vaan tyhjän meren, hirveän tylsää tuijottaa pelkkää merta. Jo muutama lokki tekee näkymästä paljon mukavamman. Myös auringon ja kuun valo kiehtoo meren pinnalla, mutta siihen jää tyhjän meren huvit tällä kipparin vaimolla. Ja se saarella olemisen ahdistus iskee välillä ja varsinkin, jos sieltä pois pääseminen on epävarmaa. Ei ihme, jos vangit on kuljetettu ennen saarille. On ollut oivallinen paikka lisätä heidän huonoa oloa entisestään jo paikan sijainnilla. 

Kalvamisen tunteeseen liittyy myös jännitystä tulevasta ylityksestä. Se tulee olemaan pisin koko reissun aikana, kuusi vuorokautta sopivalla tuulella ja vielä enemmän vastatuulessa. Sen ajan sitten tuijotat tyhjää merta😳 Ja tuulesta riippuen olo voi olla kuin pesukoneessa🤢 ja vielä sellaisessa pesukoneessa, jossa pyykit ovat epätasapainossa ja kone tempoaa joka suuntaan. Mies joskus totesi, että olo on kuin Mielen pesukoneessa. Ehkä tarkoitti Miele - merkkistä pyykinpesukonetta. Mutta kyllä siellä mieltäkin pestään, oikein lingotaan kaikki tunteet näkyville. Kyllä sitä ollaan sitten mieleltään puhtaita, monissa vesissä pestyjä, kunhan kotiin päästään😵‍💫.  Olen säästellyt luettavaksi kirjoja ja sukkalankaa neulomiseen. Jospa tuuli olisi sen verran sopiva, että korttipelit poikien kanssa onnistuvat. Kaikki nämä mukavat tekemiset nopeuttavat ajankulua ylityksellä☺️

Mukava tekeminen vie myös synkät ajatukset saarella olemisesta nopeasti pois, ja olemme kyllä nauttineet saaren tarjoamista ihmeistä. Yksi paikallinen juttukaveri kahvilassa kertoi, että Azoreilla voi ottaa kuvan joka suuntaa kaikkialla saaren kauneuden vuoksi. Kyllä tämä aika lailla pitää paikkansa! Kuvakulmia ja kuvattavaa löytyy🤩 Olemme kiertäneet saarta taas autolla ympäriinsä päät pyörälle. Saari on niin pikkuinen, että sen ajelee ristiin rastiin nopeastikin, mutta meillä meni siihen kaksi päivää ja näimme vain murto-osan. Koko ajan tuli vastaan pysähtymisen arvoinen paikka 🤗 Saarta kutsutaan paratiisiksi ja luonto täällä ainakin on sen veroista💚 Löytyy jokaiselle jotakin havumetsistä sademetsiin, järviä, puroja, koskia, vesiputouksia. Vihreys täällä on vielä runsaampaa kuin Madeiralla, maatalous voimissaan. Isot peltoaukiot vuorten rinteillä hivelevät näkymiä🤩 Siihen vielä utuinen sumu, auringonvalon pilke ja lehmät. Voiko enemmän rentouttavampaa näkymää ollakaan? Häipyy pahakin ahdistus ja hengitys tasaantuu itsestään. Ja voi rauhassa ajatella, että tyhjän meren ylitys palkitaan moninkertaisesti 💙 Se on tuo minun pääkoppa sellainen, että vaatii vastapainon. Voisi olla, että ilman tyhjää merta saarten anti ei olisikaan niin sykähdyttävää😳 Mieli kuin vaaka, tarvii vastusten ja mieltymyksen tasapainon☺️

Tässä otoksia hyvän mielen maisemista saarella🤩 ja ihmeellisestä luonnosta 💚 Seuraavassa blogissa sitten kuvia pääkaupungista ja sen ympäristöstä🤗

Me lähdimme saarta kiertämään autolla ilman tarkkoja suunnitelmia. Katsoimme Google mapsista merkattuja pysähtymispaikkoja ja lisäksi pysähdyimme, kun näkyi jotain mielenkiintoista. Alussa kaikki pysähdykset olivat merenrantaan merkattuja. Mahtavia kuohuja rantakivikkoon ja kallioihin 🤩 Tulimme kyllä äkkiä siihen ajatukseen, että olisi myös mukava välillä katsella muutakin luontoa kuin merta ja kuohuja😅

Meren rannalta oli hyvä näkymä saaren pääkaupunkiin 

 Ponta  Delgadaan ja kuvasta näkyy myös, miten lähelllä kaupunkia on vielä maataloutta. Azorien saarella maatalous on vielä yksi kolmesta pääelinkeinosta. Ja se näkyy saarella: lehmiä, peltoja ja traktoreita näkyi ympäri saarta. Pojat jo miettivät, että onkohan saarella enemmän lehmiä kuin ihmisiä 😅

Merenkuohuja pysähdyimme katsomaan useampaan kohtaan. Oli vielä tuulinen päivä niin meri antoi parastaan kuohujen merkeissä 💙 ja aaltojen pärskintä rantakiviin on kivan kuulosta kohinaa. Rentouttava ääni☺️

Opin tällä saarikierroksella tietämään kaikki traktorin merkit 😄. Kuvan otin vain Valmetista🤩. Vastaan ajeli Johndeeriä, New Hollandia ja Massikkaa😅 Siitä olikin kulunut aikaa, kun viimeksi oli päässyt näin montaa traktoria näkemään.

Peltonäkymä kuin Suomen alkukesän kylvöt 💚

Kaunis alttari kappelissa, joka esitellään muutama kuva alaspäin.

Kappeli oli pieni ja tunnelmallinen🤩

Saarella kaikki kirkot ovat saman tyylistä, ruskeavalkoisia ja niistä enemmän seuraavassa postauksessa. Tämä kappeli oli nimeltään Hermitage of Nossa Senhora da Paz, sinne kiivettiin pitkiä portaita ylös vuoren rinnettä. Kappelin ” terassilta” oli hienot näkymät joka puolelle.

Näkymä kaupunkiin ja merelle kappelin pihalta.

Kappelin terassilla seisoi vanhempi mies ja käsi poskella katsoi sieltä avautuvia peltomaisemia. Mietin, oliko hänen elämäntyönsä ollut maanviljelys ja oliko mahdollisesti hänen viljelyksiään. 

Sielläkin näkyy traktori, lehmiä ja peltoja 🤩 Pellot olivat kivan näköisiä rinteissä, näkyivät kauas. 

Hortensia pensaat reunustivat kappelin puutarhaa. Hortensiat kasvaa saarella kaikkialla, osa oli komeasti kukassa. Ne reunustivat myös tien varsia 🤩 Ajelimme hortensioiden keskellä. 

Hortensia selvästi tykkää kosteudesta ja varmasti sumutinpullolla sumuttamisesta😅

Näin ikään hortensiat ja muut kukat reunustavat teitä kuin ne olisi sinne istutettu. 

Yhtäkkiä matkan keskeytti jännä rikin haju, kanamunamainen tuoksu ja savun näköinen höyry.

Sattumalta pääsimme näkemään Furnasin kuumat lähteet, joiden kuumuus on lähtöisin tulivuoren uumenista. Aivan uusi kokemus meille🤩 

Lähteitä oli Furnasin geologisessa puistossa useita ja eri kokoisia. Lähteiden ympärille oli rakennettu kaunis puisto. 

Rikki eli kanamuna tuoksui puistossa voimakkaasti. Siitä huolimatta siellä oli asutusta.

Mieletöntä vihreyttä eri kerroksissa 💚 Tätä vihreyttä maasta taivaaseen asti on tarjolla saarella🤩

Tässä kuumalähde on jo kuivunut ja jäljelle on jäänyt rikin värjäämää maata.

Puistossa virtasi myös jäähtynyttä lähteiden vettä ja hanoista pääsi kokeilemaan veden lämpöisyyttä. En tiedä olisiko sitä voinut jopa juoda 😅

Meistä oli mukava pestä käsiä lähdevedessä. Siinä on kuulemma terveellisiä mineraaleja🤗 Azoreilla sää on ollut pääasiassa aurinkoinen, mutta vettäkin on satanut. Emme ole onneksi sokerista 😅

Lähdevettä sekoittui virtaaviin vesiin ja sen höyry muovasi maisemaan oman vivahteen🤩

Heti kuumien lähteiden jälkeen näimme tien varrella hienon vesiputouksen. 

Ja kauniin padotetun joen. 

Näköala paikalta pääsimme ihailemaan saaren vehreyttä💚

Autoteiden varsilla oli paljon evästelyyn tarkoitettuja levähdys paikkoja.

Kyllä on kaunista 🤩

Ja luonto oli sen näköistä kuin se olisi tarkoin suunniteltu ja istutettu. Mutta tuskin koko saarta on ehditty suunnitella kuin pihaa. Kyllä sen täytyy olla luonnon omaa kauneutta🤩

Ja aurinkoisella säällä samat näkymät näyttivät taas eri tavalla kauniille.

Lehmiä ja paljon 🤗

Meidän lempipaikka saarella oli Sete Cidadesin järvi  ja sen ympäristö. Järven ympäristö oli kuin jossain Suomessa 💙

Järven vierellä oli tiheää lehtimetsää ja myös havumetsää.

Näkymiä järvelle 🤩

Tässä istuimme ja söimme eväät ja olo oli hyvin kotoinen❤️

Nuorin pojista rakensi tuohiveneen, yksi pojista kalasteli ja kaikki nautimme luonnossa olosta.

Tuttuja pihakukkia löytyi järven rannalta.

Myös rannoilla kasvoi hortensiaa.

Hyvää matkaa 💙

Metsän aluskasvillisuutta kasvaa kotimaassa viherkasvina ruukussa.

Vähän synkempää kuusimetsää.

Maistoin metsämansikkaa, mutta siinä ei ollut mitään makua😳

Ketunleipää en haukannut 😅

Teimme pienen kävelylenkin metsässä.

Metsä oli yltäpäältä vihreä💚 Nautin metsän tuoksusta, lintujen laulusta, rauhallisuudesta.

Murantteja kasvoi puiden rungoilla.

Metsässä oli hyvin tiheä kasvusto, ja polut risteli ylös ja alas metsän rinteitä. 

Vielä muutama tunnelmakuva järveltä 💙

Näin mahtavia hortensioita kasvaa villinä tien varsilla🤩

Kävimme uittamassa jalkoja Ferrarian luonnonaltailla. Uimaankin houkutteli mennä, mutta olimme jo hyvin nälkäisiä ja väsyneitä.

Jähmettynyttä laava maisemaa luonnonaltaiden ympäristössä.

Ja taas ihailimme merta ja tuliperäistä vulkaanista taidetta🤩 Molemmat voimakkaita luonnon voimia.

Sinne olisi voinut pulahtaa. Ferrarian luonnonaltaista kerrottiin, että niihin on sekoittunut merivettä ja kuumien lähteiden vettä. 

Mieleenpainuvaa oli käydä uimassa kuumalähdekylpylässä. 

Kuvassa allasnäkymä, sademetsää💚

Tästä pulppuavasta lähteestä saivat kylpylän kaikki altaat lämpönsä. Altaisiin sekoittui myös vettä luonnon puroista ja sadevettä.

Kylpylään piti varata etukäteen aika netistä ja sinne otettiin vain rajallinen määrä ihmisiä. Kylpylän ympärillä oli suojeltu luonnonpuisto. 

Kävimme telttailemassa ” lempijärvellä” ja samalla vietimme venekoulun päättäjäisiä 🤗💙💙💙

Laitoimme ruokaa nuotiolla🤗

Minun jumppahetken näkymä ylös,

sivulle

ja järvelle päin. Olipa ihana jumpata luonnon helmassa. 

Seuraavassa postauksessa siirrytään luonnosta kaupunkiin🤗