Huhtikuun huiputukset
Tämä postaus on taas pitkä kuin mikä😅 ja huiputukseen pääsee vasta sepustuksen loppu puolella. Me ei olla huiputettu kuin vuoria, mutta minua huiputettiin täällä yksi päivä kampaajalla😂 Pyysin 5 cm latvojen leikkausta, niin sen lisäksi minulle laitettiin hiuksiin 10 minuuttia vaikuttava hiusnaamio, jonka aikana hierottiin päätä ja niskaa. Ja lopuksi vielä hiukset laitettiin sormikiharoille. Viivyin niin kauan, että miesväki veneellä oli ehtinyt jo huolestua, että minut siepattiin 😅. Täällä yleensä hiustenleikkuu maksaa 15-25 euroa ja minulla maksoi 45 euroa. No hyvä se on joskus kaunistua muutenkin kuin juomalla kylmää kahvia😂
Huhtikuu alkoi pääsiäisen vietolla. Pääsiäisen vietto ei näkynyt saarella juuri mitenkään. Kaupoista puuttuivat rairuohon siemenet, tulppaanit ja narsissit. Pääsiäisaiheisia suklaaherkkuja löytyi isommista kaupoista. Venekoulussa luimme netistä, että Espanjassa pääsiäiseen päättyy paasto, ja sitten alkaa helluntaihin kestävä juhla lammasruokineen. Ehkä näin voi olla, mutta toisena pääsiäispäivänä, maanantaina ihmiset saarella olivat jo arkisessa työntouhussa; satamassa uusittiin kivetyksiä ja jyrättiin laattoja irti mahtavalla jyrinällä.
 |
Askartelimme venekoulussa kukon ja kanan munimaan suklaamunia. Kävimme myös Suomen merimieskirkon messussa pitkäperjantaina. Oli mukava laulaa tuttuja pääsiäisajan lauluja 💛 ja pojat saivat samalla uskonnon opetusta pääsiäisajan tapahtumista. Viikon aikana ehdimme touhuta monenlaista 🤗❣️  Saimme pelikavereita rannalle, lautapeleihin ja padelkemtälle!    Jotta viikosta vieraiden kanssa saa pitemmän, täytyy kuupata yötä myöten 🤭  Tätä palopyörää kävimme ihmettelemässä Terorin kaupungissa. Terveisiä vaan kuvan myötä työkaverilleni Jatalle ja hänen Pekka- palomiehelleen🤗  Terorin kaupungin parvekkeet ovat hyvin kauniita🤩  Nyt pääsimme käymään myös Terorin kirkon sisällä ja siellä oli paljon katseltavaa 🤗  Minun ihmeellinen puu Terorissa esiteltiin vieraille 😄 ja vähän mittasuhteita, kuinka iso puu on. Kirkko on yhtä iso kuin kirkko yleensä on ja puu on puolet isompi😳 ja katsokaa, kuinka pieniltä talot näyttävät puun vierellä.  Tässä voisin olla minä selkäkyyryssä ja hikihatussa polkemassa kohti työpaikkaa, mutta tämä veistos löytyy Artenarasta ja ehkä pystytetty siihen lukuisten saarella ajavien polkupyöräilijöiden kunniaksi.  Artenaran kylä sijaitsee ylhäällä vuorilla. Me olimme siellä siestan aikaan, niin kaikki paikat olivat kiinni. Meillä oli omia eväitä mukana, niin kylän rauhallinen tunnelma sopi hyvin. Ylhäällä oleva taideteos muistutti isosilmäistä neulaa😅 Me ei lähdetty sitä lähempää ihmettelemään. Varmaan jonkun vuorenpeikon parsinneula😁  Artenaran kirkko oli keskellä kylää ja sen nimi on Iglesia de San Matias🤩 On meidän Matiaksella komia nimi, kun löytyy kaimoja kirkoistakin🥰  Artenarasta lähdimme Las Palmasin suuntaan ja luonto muuttui vihreämmäksi ja tien varsilla kasvoi runsaasti kukkia. Luonto oli niin erilainen kukkaloistossa, että taas luulimme olevamme näillä seuduilla ensimmäistä kertaa kunnes tuli vastaan tuttu jäätelökioski ja pysähdyspaikka. Olimme ajelleet samaa tietä ennemminkin, mutta toiseen suuntaan ja ennen joulua, jolloin kukat eivät kukkineet eikä luonto vihertänyt. Ja mikä silloin oli jäänyt taakse, tuli nyt eteen🤩 Hyvä vinkki: Tiet kannattaa ajella eri suuntiin ja eri vuodenaikoina👍🏻 Tulee pienelle saarelle vielä enemmän näkemistä !  Tienvarsien kukkaloistoa 🤗    Huhtikuussa huiputimme kaksi Gran Canarian tunnettua huippua Roque Bentaygan ja Roque Nublon. Kuvassa olemme kävelemässä Bentaygan huipulle (1414m korkea) ja meillä on vielä seurana perhettä Suomesta.  Pääasiassa polku huipulle oli helppokulkuista, mutta lopussa polku muuttui kivikkoiseksi. Muille olisi jo riittänyt se, että melkein pääsivät huipulle, mutta minä, jääräpää menin muita kuulematta niin ylös kuin pääsi. Eihän nyt voi luovuttaa, jos melkein on perille päässyt😅   Ei ole kaiteita ja hurja pudotus alas 😨 ei voi ottaa harha-askelia😅  Tämän lähemmäs huippua en yrittänyt päästä ja täältä sitten soitin muille, että kannattaa tulla perässä. Sää oli todella kuuma, yli 30 astetta, mikä aiheutti vastahakoisuutta liikkumiselle🥵  Jo mahtavien näköalojen vuoksi kannatti kivuta huipulle🤩  Ja huipulta löytyi myös jäänteitä saaren alkuperäisasukkaiden luolaasunnoista. Joku on joskus halunnut hulppeat näköalat asumisen puitteisiin 🤩  Siellä on varmaan siskonpedissä nukkunut koko perhe💞  Kanarian saarten alkuperäisasukkaat asuivat luolissa, kivestä tehdyissä asunnoissa tai majoissa. Huonekalut olivat usein myös kivirakennelmia. Pyöreä aukko kuvassa on ollut muinainen liesi, jossa laitettu perheelle ruokaa mahdollisesti tulella paistettua kalaa, vuohta tai lammasta.  Kuvassa erottuu selkeästi jotain jäänteitä muinaisista asumuksista. Saarelle alunperin asukkaita on tullut mahdollisesti Afrikasta berberin heimosta 500 ekr.  Meidän vieraana ollut nuoripari 💞 meinasi jäädä asumaan tuonne huipulle luolaan 😂  Bentaygan juurella oli ilmainen museo, jonne pääsi tutustumaan alueen historiallisiin löytöihin.    Kävimme myös Roque Nublon juurella, joka on 80 metrin korkuinen kivi 1813 metrin korkeudella merenpinnasta. Tämä on hyvin suosittu kohde ja en ihmettele. Sinne vievä polku oli hyvin kaunista, välillä hyvin kotoista mäntymetsää ja mahtavia näköaloja.  Tämä kivimuodostelma on Roque Nublon vieressä ja yhden meidän pojan mielestä kivi muistuttaa häntä koulumatkalla. Reppu selässä ja kädet taskussa menossa kohti koulua😂  Juuret saavat hakea vettä hyvinkin syvältä 💦💦 Vettä sataa harvoin. Onneksi kasvit osaavat käyttää hyväkseen ilman kosteutta.  Kuin olisimme olleet jossain päin Suomea luontopolulla 💙  Mäntymetsä rauhoittaa mieltä 🥰  Ihanat kukkaset reunustivat polkua koko matkan.  Poikkesimme polulta ihailemaan luonnon muovaamaa kivitaidetta🤩  Näissä maisemissa silmät lepäävät ☺️  Reppusankari kuvattuna edestäpäin😄  Siellä oli myös muita ihmeellisiä kivimuodostumia, jotka kaikki ovat jäänteitä tulivuorenpurkauksista.  Melkein jo huipulla oli alaspäin hurja jyrkännne😨  Vielä on matkaa jonkin verran, että pääsee koskettamaan kuuluisaa kiveä🤩  Liekkö Markettaa😅 siinä puutarhuri isälleni tunnistustehtävä🥰  Lopussa polku oli todella kivikkoinen  Huipulla tuulee 😄 ja on hyvät näköalat 🤩  Kukkia kasvoi kivikkoisenkin polun varrella.    Paluumatkalla jouduimme keskelle pelastusoperaatiota. Helikopterista laskettiin köydellä maahan kaksi pelastajaa.  Tässä yksi pelastaja on viemässä paareilla miestä helikopteriin. Oli hurjaa katseltavaa 😨 Samalla pojat saivat opetuksen, että on hyvä aina ja joka paikassa liikuttava turvallisuus huomioiden. Äidin opetus, että ei voi olla liian varovainen, on hyvä muistaa😘😁  Metsän siimeksessä reppusankari on matkalla kohti Roque Nubloa, joka on tuo oikeanpuoleisin kivi🤗 Päivän tarina lyhyesti😅  Huhtikuussa myös vene huiputettiin telakalle🤩 Pääsimme tarkistamaan pohjan kunnon, hiomaan ja maalaamaan.   Pystyimme asumaan veneessä, vaikka se oli pukkien varassa. Varalta elimme hyvin hissukseen 🤗  Sidoimme portaat tiukasti veneeseen kiinni, että niistä oli hyvä kulkea.  Pojille oli venekoulussa nyt tarjolla teknistä työtä🤩   Vene laskettiin taas veteen kohti uusia seikkailuja💦💦  Myös masto täytyi huiputtaa😄 siellä vaihdettiin antenni parempaan ja tarkastettiin vaijereiden kiinnitykset. Minä pääsisin ylös, mutta en alas😨 siihen tarvittaisiin jo nosturi hakemaan, minkä vuoksi en lähde edes kokeilemaan tätä huiputusta.  Yksi pojista kävi myös maston huipulla hakemassa sinne unohtuneet työkalun. |
