Ei niin onnistunut vaellus Madeiralla

Neljännen päivän saarikierroksella teimme vaelluksen lisäksi muutakin, mutta kerron niistä seuraavassa postauksessa.

Meidän vaellus oli sinänsä niin epäonnistunut tai onnistunut, että se vaatii oman postauksen täällä blogissa. Olimme netistä etsineet tietoa vaellusreiteistä, ja löysimme yhdestä blogista Ribeiro Frio nimisen vaellusreitin kuvauksen, joka suositteli vaellusta lasten kanssa matkaaville ja kiireisille. No meille se sopi hyvin, kun emme olleet varanneet vaellukselle koko päivää aikaa. Vaelluksen pituus piti olla 3 km ja kestää noin tunnin. Me olimme vaelluksella kolme tuntia ja emme löytäneet koko vaellusreittiä. 

Edellisinä päivinä olimme käyneet kävelemässä pieniä matkoja vaellusreiteillä ja ne olivat olleet hyvin merkattuja. Hyvät viitat värimerkein ja selkeät lähtöpisteet. Tuolla ei ollut mitään lähtöpistetaulua, saati merkkejä polkujen varsilla. Voi olla, että lähdimme reitille vanhalta lähtöpisteeltä ja vaellusreitti olisi oikeasti lähtenyt Levada dos Balcões vaellusreitiltä. Nämä tiedot sen vuoksi, että kannattaa mieluummin lähteä reitille tuosta jälkimmäisestä kohdasta, jos sieltä löytyy selkeä lähtöpiste ja opastemerkit vaellusreitille.

Ylipäätään vaellukselle ei kannata lähteä summan mutikassa, että tämä ehkä on oikea polku, joka vie jossain vaiheessa ehkä lähtöpisteelle, niin kuin me teimme. Hyvä olisi hankkia kartta tai ainakin karttasovellus vaellusreiteistä. Vaellusreitit sijaitsevat yleensä korkealla vuorella, digitaaliset kartat on hyvä valokuvata etukäteen. Meillä ei ollut mitään karttaa, mies hoksasi kyllä aika loppuvaiheessa meidän samoilua, että itseasiassa hänellä on puhelimessa karttasovellus ja sen perustella olisimme löytäneet oikeakin vaellusreitin. Siinä vaiheessa olimme kaikki jo niin kyllästyneitä koko vaellukseen, että karttasovelluksesta katsoimme lyhimmän reitin autolle. Olimme nähneet edellisinä päivinä hyvin merkattuja polkuja ja meidän vaellusreitin piti olla vain se kolme kilometriä, emme tämän vuoksi kokeneet tarvetta kartalle.

Karttasovelluksesta huomasimme myös senkin, että ihan alussa olimme oikealla reitillä, josta palasimme takaisin, kun vaelluspolku muuttui hyvin kiviseksi, saven vuoksi liukkaaksi ja jyrkäksi. Ajattelimme, ettei tämä voi olla oikea, kun piti olla lasten kuljettava. Siinäkään pätkällä, jolloin olimme oikealla reitillä ei ollut yhtään viittaa, mikä olisi osoittanut reitin oikeaksi. Jos tuo reitti oli siis helppo, niin jo sen perusteella on hyvä olla hyvin uraiset vaelluskengät jalassa. Minulla oli jonkin verran uraa kengissä, muilla lenkkarit, jotka eivät ole hyvät edes helpolle reitille. Minä sain sitten vähän uraisilla kengillä juosta etukäteen reittejä eteenpäin, että paraneeko reitin kuljettavuus tai onko edessäpäin mahdollisesti mitään merkkejä, että olisimme oikealla polulla.

Vaellus oli onnistunut kuitenkin sen vuoksi, että yleensä epäonnistuneet asiat jäävät parhaiten mieleen. Ja kaikesta huolimatta ainakin minä nautin jokaisesta askeleesta, jonka sain tuolla vaelluksella ottaa. Olimme koko vaelluksen ajan ihanan luonnon ympäröimänä, vaikka oikean vaellusreitin nähtävyydet jäivät kaikki näkemättä. Koirille päivä oli varmasti paras, ne saivat juosta vapaana ympäriinsä polkujen vierellä. Ja onhan niinkin sanottu, että kokeneet vaeltajat vaeltaa omilla poluilla 😄

Vaellusreitille menevä tie oli jo vaellusta autolla. Tie mutkitteli ylös vuoren rinnettä kapeilla teillä.

Tien vierusta oli korkealle vuoren seinämää näin täynnä vihreää kasvillisuutta.

Sama juttu vuori päällystetty kasveilla.

Tie nousi jyrkästi ylöspäin ja oli todella kapea😨

Ja siinä sitten tuli kesken jyrkän nousun linja-auto vastaan😨 Kääk! Mies ratissa pysyi ihan rauhallisena, vaikka minä olin kaikkea muuta kuin rauhallinen vänkäri vierellä. Ehdin kuvitella, kuinka joudumme peruuttamaan kapeaa tietä alaspäin ja pelätä, pitääkö jarrut. Onneksi linja-auto peruutti ja antoi meille tilaa mennä odottelee sivukujalle ohituksen ajaksi.

Tässä näkee vielä paremmin teiden kapeuden. Tähän saa varautua, jos autoilee Madeiralla muualla kuin tunneliteillä. Autossa kannattaa olla jarrut kunnossa sekä kuski taitava ja kylmäpäinen, vähintäänkin Bottaksen pikkuserkku 😂

Vaellusreittimme sijaitsi aika korkealla vuorella. Pilvet alkoivat roikkua taas matalalla.

Välillä näytti siltä, että pääsisimme vaeltamaan tutun näköiseen metsään 💚 

Tämän näköisessä metsässä olisi ollut kiva vaeltaa.

Ja edelleen riitti ajomatkan varrella kaunista metsää, mutta vaellusreitti ei lähtenyt vielä tästäkään.

Tämän nummen vieressä oli parkkipaikka, johon jätimme auton.

Parkkipaikalta lähti selkeä polku eteenpäin, mutta ei mitään opasmerkkejä. Ajattelimme, että emme vielä olleet aloituspisteellä.

Viehättävä talo löytyi 🤩

Ja sen vieressä ehkä käytössä oleva navetta.

Tämä puska oli navetan vieressä, jonne meni meidän edellä vaellusporukka.

Selkeämmät polut lähtivät kuitenkin navetasta eteenpäin. 

Valitsimme navetan viereisen puskan, kun näimme maassa tällaista kivetystä. Madeiralla vaellusreitit eli levadat ovat vanhojen kastelukanavien vierellä, ja ajattelimme kivetyksen liittyvän kastelukanaviin. Ja hyvinkin voi liittyä, kun tämä valinta oli oikea, mutta muut olivatkin vääriä 😁

Tässä kävelemme oikeaa suuntaan ja niin rivakasti, että minä kuvausten takia jäin jälkeen.

Oikea vaelluspolku alkoi pusikoitua ja muuttua hyvin huonoksi kulkea liukkauden, kivien ja jyrkkyyden vuoksi.

Metsä ympärillä löi helteeseen syksyn tuntua🤎

Muut palasivat takaisin, ja kun olimme laskeutuneet alas rinnettä kilometrin verran niin nyt täytyi nousta ylös. Kosteassa 

helteessä se oli hikinen urakka🥵

Minä lähdin vielä katsomaan millaisena reitti jatkuu eteenpäin. Myös polun ympäristössä oli kivistä.

Polku oli tälläistä savista ja kivistä, yksi kastematokin luikerteli.

Saavuin tällaiseen pusikkoon, jossa vielä ehkä jotenkin erottui polun kasvillisuuden seassa. Tämä olisi ollut kuitenkin oikea vaellusreittiä😳

Sitten uusi yritys toiseen suuntaan eli palasimme alkupisteeseen ja lähdimme toista polkua katsomaan. 

Selkeä polku muuttui jonkin matkan päässä sakeaksi. Ja nyt kasvoi vielä polun ympärillä jotain piikkipensasta, joka tarkentui vaatteisiin, jättäen piikit törröttämään muistoksi. Yritin kannustaa, että eihän tämä ole kuin oltaisiin vattupuskissa😅 Ei lohduttanut tämäkään😁

Jatkoimme urheasti matkaa piikkipensaiden ja havujen seassa. 

Sitten kasvillisuus mataloitui, että olisi pitänyt alkaa jo konttaamaan.

Ja tuli savista ja kivistä maata ja rinnettä alaspäin.

Minä taas kipusin rinteen alas ja tässä puskassa palasin takaisin, kun muut huutelivat, etteivät tule perässä edes kappaleina😨

 

Piikkien puhdistusta vaatteista  😂

Tässä lähdimme vielä yhden suunnan tarkistamaan. Mehän ei heti luovuteta💪🏻

Voisikohan nämä kivet johdattaa oikealle reitille ja ehkä löytyisi joku opasviittakin🤔

Luonto ympärillä oli karua, mutta sisälsi kauniita yksityiskohtia 🤩

Polku mutkitteli vuoren rinteellä ja pilvet laskeutuivat kauniisti vuoren ylle. Mukava oli kävellä ☺️ ei ollut pilvisyyden vuoksi enää niin kuumakaan.

Taas alkoi jopa vähäiset havutkin pusikoitua rinteellä ja polku kadota pusikon sekaan☹️

Ja piikkipensaat palasivat 😫

Lähdimme vielä kokeilemaan onnea pikkasen eri suuntaan rinteellä. 

Edelleen maisemat roikkuvien pilvien vuoksi olivat  todella lumoavia 🤩

Ja tämä oli sitten urhean vaelluksen viimeinen päätepusikko. En edes itse lähtenyt katsomaan, olisiko pusikon takana jotain nähtävää. 

Vaelluksen jälkeen näimme heti tienlaidassa lampaita, ja muistimme siinä, että vaelluspolulla olisi blogin mukaan pitänyt  olla myös lampaita. Ehkä olimme jotenkin menneet väärälle paikalle etsimään vaellusreitin aloitusta🤔 Ehkä joskus palaamme Madeiralle tutkimaan tätä polkua uudelleen.