Saarikierroksen 3. päivä

Saarikierrokselle otimme mukaan joka päivä eväitä, ettei tarvi käydä kuin yhden kerran syömässä jossain ruokapaikassa tai eväillä pärjäsi niinkin, että laitettiin ruokaa illalla veneellä ajelun jälkeen. Hyviä eväitä auton takakonttiin ja menoksi 🤗 Täällä on kaupoissa myynnissä tuoreita hedelmiä kuten ananasta, mangoa ja banaania, joita mielellään syö pitkin päivää. Omat eväät sai syödä heti, kun löytyi tarpeeksi kaunis paikka evästykselle. Pienillä teillä vuorilla ei ole ruokapaikkoja ja kauppoja tiheästi, johon myös kannattaa varautua. Nälkäkiukku ei ole mukava matkakaveri.

Tulihan meille yhtenä päivänä iltapäivästä vuorilla hirveä nälkä,  oli juurikin tämä kolmas päivä. Pysähdyimme pienen kylän ainoaan ravintolaan syömään. Tuntui, että koko kylä oli siinä meitä vastaanottamassa tai meillä on koirien haukunnan vuoksi liian äänekäs saapuminen. Useammasta pöydästä halusivat tulla silittämään koiria ja ottaa syliin silitettäväksi😁 Ja se on kaikkea muuta kuin helppoa. Koirat ovat niin epäluuloisia vieraita ihmisiä kohtaan, että huonoimmassa tapauksessa näykkäsevät sormesta. Se ei auta kuin kuljetella koiria pöydästä toiseen, että varmasti jokainen saa silittää. Saimme tilattua mieluisat ruuat listalta, joiden hinnat olivat samaa tasoa kuin kaupungilla. Nälkäisinä tulimme ja vielä nälkäisempinä lähdimme ja päätöksellä, ettei ikinä enää mennä kylille syömään. On joskus saatu hyvääkin ruokaa pienistä kylistä, mutta nyt liha oli raakaa kaikissa ruuissa. Ja lisäksi ulkopöytien vieressä täytyi olla ampiaispesä, kun minunkin lautasella oli parhaillaan viisi ampiaista syömässä samaa ruokaa. Muut meidän porukasta ovat ampiaiskammoisia niin pitivät sellaista kiljaisu- ja huitomisesitystä vuorollaan minun viihdyttämiseksi 😂. Pojilla oli englannin tunti heti ruokailun jälkeen, kun he välttämättä halusivat kirjoittaa arvosteluja ruuasta nettiin jokainen erikseen. 

Jatkoimme kierrosta ylhäältä vuorilta saaren toisesta päästä, jossa Funchal sijaisee, oiskohan lännestä ja etenimme itään päin. Tai minun suuntavaistolla se saattoi olla toisinkin päin🤣 Ylhäällä olimme kuitenkin, pilvet jäivät alas. Sai hienoja kuvia pilvistä 🤩

Lehmiä vaelsi muiden vaeltajien lisäksi ylhäällä vuorilla.

Lehmät ensin 🤗

Pysähdyimme tällaiseen Pica da Canassa olevaan puistoon. Hyvin sopiva oli meille tuo lyhyt vaelluspolku😂

Onnistumme löytämään usein kaikista uusimmat nähtävyydet 😁

Oli aavemainen tunnelma pilvisyyden vuoksi ja kun saimme olla ihan itseksemme😨

Paljon kokenut majatalo puistossa.

Puiston polku oli vielä hyvässä kunnossa. Minin kanssa hidastettiin taas kuvaamisen vuoksi.

Löydettiin näköalatorni, johon en kivunnut, kun oli noin huterat tikkaat ja ei ollut tilattu nosturia nostamaan minut alas 🫢

Kauniit oli näköalat ilman torniakin🤩

Polku oli savista ja usein vaelluspolut näyttivät olevan, ja märkyyden vuoksi liukkaita. 

Majatalon kyltti 🤗

Sakea metsä kasvoi puiston ympäristössä.

Puistoa suojeleva pyhimyksen patsas. Näitä pyhimyksen patsaita on luonnossa ja julkisilla paikoilla. Myös ihmisten pihoilla patsaina ja kuvina talojen seinillä. 

Metsässä oli syksyinen raikkaus ja kosteus, mikä johtui siitä, että olimme niin ylhäällä vuorilla. 

Välillä lehmiä oli laumoittain tien varrella ja ihmiset olivat pysähtyneet niitä kuvaamaan.

Kasvillisuus oli ylhäällä havuista. Tämä puska oli kuin kalluna-kanervaa.

Ja olihan meidänkin pakko pysähtyä kuvaamaan lehmiä, harvoin niitä pääsee nykyisin Suomessakaan kovin läheltä katsomaan.

Joku lehmipoikakin oli siellä lehmien seassa🥰

Tie sonnalla sitä mentiin😂

Kävimme vähän matkaa kävelemässä vaelluspolulla, joka oli Do Fanal-Chãon Da Ribeiran lähettyvillä. Siellä oli hyvät opasteet, joihin oli väreillä merkitty erimittaiset polut. Me käveltiin jonkin matkaa eestaas.

Kuin ruskaretkellä🤩

Ribeira Da Janelan näköalatasateella oli kauniit istutukset ja näköalat. Ja ihana keinu 🤩

Näköalatasanteelta näkyi myös peltoja, joissa viljelyksiä💚

Perunaa vai sokerijuurikasta ?

Tämä ruma ankanpoikanen uiskenteli jo seuraavassa näköalapaikassa lähellä Porto Monitzia. 

Näköalapaikalla lähellä Porto Monitzia pääsi näkemään tulivuoren purkausten muovaamaa kiven pintaa. Uskomattoman kaunista 🤩

Luonto tekee parhaimmat taideteokset🤩

Laavatunneli

Luonnon veistoksia 🤩

Purkauksen valumaa ja sen voimaa

Santanan kunnassa kävimme katselemassa vanhoja olkikattoisia taloja. 

Talot olivat nykyisin kunnostettu myyntikojuiksi. Kuvan talossa myytiin käsitöitä. 

Kerrotaan, että talot ovat ainutlaatuisia harvinaisuuksia ja niitä ei ole säilynyt kuin muutamia nykypäivään. Olkikatto on ollut liian työläs ja kallis pidettävä.

Pojat miettivät, että olikohan totta, että talot olivat vanhoja niiden hyvän kunnon vuoksi 🤔

Näköalatasanne De Nossa Senhora das🤗

Asutusta oli yllättävästi joka puolella saarta, vaikkakin lähes puolet saaren asukkaista asuu Funchalin läheisyydessä. Tieverkosto on saarella hyvä ja tunneliteitä pitkin pääsee nopeasti paikasta toiseen halutessaan. Myös linja-autoyhteydet ovat hyvät, että voi vaikka ottaa matkan Funchaliin ja sieltä käsin käydä muualla saarella.

Saaren toisessa päässä, mahdollisesti idän puolella 😁 oli kaksi näköala paikkaa: Ponta de São Laurenqo ja Da Porto de Rosto. ja niistä lähti myös monenmittaisia vaelluspolkuja, jotka ulottuivat ihan saaren toiseen kärkeen. 

Sen verran korkealla olimme, että purjevene näytti hyvin pienelle.

Maassa näkyi, että siinä oli joskus tapahtunut kuplimista💥

Ja sitten tämä  minun mielestä yksi saaren parhaimpia näköaloja. 🤩 

Mitkä kuviot, uskomatonta 🤩

Päivän päätteeksi alitimme saaren lentokentän, joka on osittain rakennettu meren päälle, jotta kiitotiestä on saatu pitempi. Madeiralle on Suomesta lennetty 1960- luvulta lähtien. Madeiran lentokentän kiitotie on ollut aikoinaan niin lyhyt, että lentoa pelkäävien ei ole kannattanut lähteä Madeiralle. Yleensä lentomatkalla on ollut paljon ilmakuoppia ja tuolloin myös laskut ja nousut ovat olleet äkkinäisiä. Vuonna 2016 lentokenttä on nimetty Cristiano Ronaldon lentokentäksi.