Saimme suotuisan tuulen purjehtia, kun lähdimme Ribadeosta jatkamaan matkaa tiistaina kohti ankkuripaikkaa Cadeiraan. Suotuisa tuuli merkitsi sopivan vauhdikasta menoa purjeilla melkein koko matkan. Kun tuuli on takamyönteinen, se ei tunnu kovalta, vaikka tuulennopeus nousisikin yli 10 m/s. Tälläkin matkalla se nousi puuskissa yli 18 m/s. Keikunta veneessä on melkein samanlaista kuin kovassa tuulessa vastatuuleen, mutta keikunta on lempeämpää ja ei niin äkkinäistä ja jyrkkää. Pahoinvointi voi kuitenkin tulla helpommin takamyötäisessä, tasaiseen vellovassa keinunnassa kuin vastatuuleen mentäessä. Meillä se tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa porukka alkaa olemaan enemmän kannella kuin veneen sisätiloissa alhaalla. Minun on täytynyt sitten kouluttaa oma pää kestämään monenlaista veneen liikehdintää ja keinumista. Ruokahuolto on toimittava kelissä kuin kelissä. Meri- ilmasto ja jatkuva ulkona olo lisäävät energian tarvetta.
Minun pahoinvointi pysyy yleensä pois, jos en päästä itseäni liian nälkäiseksi. Myös jännitys ja pelko vaikuttavat minun pahoinvoinnin tuntemuksiin ja lisäävät sitä. On hyvä puhua pälpättää pelko pois ja vaikka itkeä tirauttaa, niin heti helpottaa myös pahoinvointikin, kun saa tietää, ettei tässä
nyt mitään isompaa hätää olekaan. Ruokaa laittaessani juon samalla raikasta vettä, napostelen esimerkiksi suolattuja manteleita ja välillä käyn kannella selvittämässä päätä. Tämä tarkoittaa sitä, että katsoo horisonttiin ja myötäilee veneen liikettä. Tai ohjaa vähän aikaa venettä. Näillä keinoilla ruoanlaittaminen onnistuu veneen kohtalaisessa keikunnassa. On toki tällä reissulla ollut kovempia kelejä, jolloin minunkaan pää ei ole antanut kauaa myöten olla sisällä ja välillä onneksi ollut myös tasaisempaa menoa, että ruoanlaitto sujuu kuin missä tahansa muualla.
Ehkä se kuitenkin on aika lailla normaalia ruoanlaittoa vain satama olosuhteissa😅 Sitä on oppinut jo melkein millä tahansa ruumiinosalla pitämään ja ottamaan kiinni pöydällä lentävistä ruoka-aineksista. Joskus tulee mieleen onnenpyörä, jossa ruoan raaka-aineet pyörivät, ja keikunnan sopivasti pysähtyessä laitat niitä kattiloihin ja pannuihin. Yhdesti tein tortilloja, niin pilkottavan vihannekset tekivät aina kierroksen pöydällä ja palasivat takaisin leikkuulaudalle pilkottavaksi. Vaikea kuvailla, mutta melkoista hullun myllyä tämä meno täällä on välillä kaikissa arjen toiminnoissa😂.
 |
| Matkasimme rannan tuntumassa ja näimme vuoristoa sekä kaupunkeja, kyliä vuorten rinteillä. |
 |
| Espanja on vuoristoinen maa ja se näkyy myös merelle. |
 |
| Edelleen silmät tarkkana tähyilimme miekkavalaita, onneksi pysyivät meidän reitiltä poissa. |
 |
| Yhtäkkiä tuuli koveni ja vuorten takaa alkoi vyöryä pilvimassaa, mikä näytti pumpulilta. |
 |
| Menimme vain jonkin matkaa eteenpäin niin tuuli tyyntyi ja sää lämpeni helteiseksi. |
 |
| Korkealla vuorella näkyi kirkon mallinen rakennus, mikä ilmeisesti oli kuitenkin majakka. |
 |
| Toisella vuorella oli myös enemmän majakkaa kuin kirkkoa muistuttava majakka. Näiden kahden vuoren välistä menimme ankkuripaikalle sellaiseen, lahden poukamaan😅 |
 |
| Niin kuin saariston rannat Suomessa💙 |
 |
| Poukamassa vuorten rinteillä kasvoi mäntymäistä metsää. Tuoksuikin puulle ja metsälle🤩 |
 |
| Piti hieraista silmiä, että onko siellä meidän koti mäntymetsän keskellä rinteellä 😄❤️ |
 |
| Sakeaa, kotoisan näköistä metsää💚 |
 |
| Näissä maisemissa olimme ankkurissa 🤩 Lämmintä oli yli 30 astetta. Tuntui hyvälle💛 |
 |
| Pojat olivat mielissään, kun pääsivät uimaan ja suppailemaan🤗💙Kävin minäkin uimassa☺️ |
 |
| Vietimme rattoisan kesäillan🤗 Yöllä tuli ukkonen melkein päälle😨 Salamoi taukoamatta ainakin tunnin ajan. Reissun aikana on ollut yöllä kaksi kertaa ukkonen. Pysyttelimme silloin pois maston läheisyydestä, ja itseasiassa en tiedä, miten muuten voisi suojautua😅 Turvallisinta olisi poistua veneestä sisätiloihin, mutta ankkurissa se ei onnistunut. Ja ei muutenkaan keskellä yötä huvita lähteä koluamaan veneestä mihinkään. Se vaan täytyy toivoa parasta ja pelätä pahinta 🙏🏻 |
