Auringonpaisteessa Calaisiin

Koko matkan Nieuwpoortista Ranskan puolelle Calaisiin paistoi aurinko, vaikka tuuli ei ollutkaan niin suotuisa kuin luvattiin, suu meni hymyyn itsestään ja mieli oli kaikilla iloinen. Auringon valolla on ihmeellinen voima☺️!  Pojat olivat odottaneet Ranskan saavuttamista, siinä oli heille jotakin erityisen hohdokasta🤩 He olivat jo muutaman päivän ajan laskeneet matkaa, milloin olemme Ranskan puolella ja tarkasti katsoivat kartasta, kun menimme merellä Ranskan rajan yli. Sitten vain odottelenaan rantautumista, kuka ehtii ensimmäisenä juosta Ranskan maan kamaralle. Nuorimmainen pojista oli tällä kertaa nopein. Hän oli vähän ovela, varasi itselleen koirien ulkoiluttamisen ja sai juosta heti maalle, kun me muut vasta laitettiin venettä kiinni laituriin. 🏃‍♂️🐶🐶

Calaisin matkasta suunnilleen puolet pääsimme purjeilla, ja sitten tuuli muuttui hyvin vastaiseksi. Myötävirta auttoi meitä koko loppumatkan, pysyimme myötävirran mukana ja se ei muuttunutkaan vastaiseksi. Vastavirran sivuutimme, se jatkoi omaa kulkuaan. 

Nyt päivämatka oli vain jotain reilu 40 mn, ja se oli sille kelille ihan riittävä. Perheen kanssa purjehtimisessa täytyy huomioida lasten jaksaminen, he tarvitsevat myös aikaa olla maissa ja ihmetellä uusia paikkoja, ja vain elää arkielämää veneen ollessa paikallaan. Tällöin täytyy huolehtia, että aikaa jää myös rauhassa olemiseen päivän päätteeksi rannassa ennen nukkumaanmenoa. Onneksi välillä on myös tuulipäiviä, niin kuin nytkin sellainen pidettiin Calaisissa. Tuulipäiviä ei mielellään pitäisi montaa peräkkäin, kun sitten on taas sopeutuminen merenkäyntiin.

Calaisin satamaa lähestyessä mies käski minun mennä veneen alhaalle huutelemaan kanavalle, että olemme tulossa. Tein työtä käskettyä, ja sieltä ilmoitettiin, että täytyy pysyä ulkopuolella, ja minä sitten huusin miehelle ylös, että hyvin voimakkaasti huutavat outsideä. Mies oli vähän ihmeissään, että kai sitten täytyy uskoa, että vaimo ymmärtänyt asian oikein ja pysytteli sataman ulkopuolella. Ja veneen alhaalla huudettiin outsideä niin kauan, kun sanoin kanavalle, että OK We don’t come in. Ihmettelimme, että miksi meitä ei haluta sinne, kunnes portista vyöryi jättimäinen matkustajalaiva😨. Ymmärsimme heti sen nähtyämme, miksi meidän täytyi pysyä ulkopuolella. Se oli vain jännä, miksi missään vaiheessa ei sanottu, että sieltä on tulossa laiva ja te pääsette sen jälkeen. Hyvä on ilmoittaa portilla kanavalle tulosta, jos se on pakollinen👍🏻 Vähän jäi epäselväksi myös se, että olisiko vierassatamaan voinut mennä laivasta huolimatta, ja luulivatko kanavalla, että me olemme tulossa sinne isoon laivasatamaan😅 siitä käytiin myös meidän veneessä keskustelua, että kummin asia oli😬 

Olimme jo ihan unohtaneet, miltä tuntuu purjehtia auringon paistaessa. Vielä tuulen vinkka oli sen verran kovaa, että takkia tarvittiin. Me olimme iloisia jo auringon näkemisestä ☺️

Purjeet on aina mukava vetää mastoon. Meno on paljon hiljaisempaa ☺️

Sinne jäi Belgia🤗

Ja Ranska alkoi näkyä horisontissa. Kohta alkoi kuulua poikien huuto: ” Ranskaa näkkyy, Raaanskaa näkkyy!” Vanhimmat lapset aikoinaan meidän asuessa Limingassa huutelivat yhtä riemuissaan: ”Zeppeliini näkkyy, Zeppeliini näkkyy!” Kilpailivat, kuka näkee ensimmäisenä Kempeleen ostoskeskuksen Zeppeliinin😄 Tasan ei käy onnenlahjat 🫣 Toki on vanhimpien lasten kanssa käyty Zeppeliiniä kauempana matkoilla mukavilla 😘

Ranskaa näkyy horisontissa ja erottuu jo rakennuksiakin.

Hyvin pitkään Ranskan rannikolla oli jokin tehdas alue. Siellä savusi välillä niin holtittomasti rakennusten ja koneiden välillä, että mietimme, onko siellä tilanne hallinnassa 😅

Ja tehdasalue jatkui ja jatkui.

Tais olla ainut isompi laiva, joka nähtiin tällä välillä. 

Tällä kertaa meitä satamassa odotti tivoli. Ihailimme kaunista värivalojen leikkiä meren pinnassa🤩 

Tiistaina pidimme tuulipäivää Calaisissa🤗 ja se oli kyllä 15000 askeleen arvoinen kaupunki katsella🤩

Tour du quet🤗 historiallinen maamerkki, näkyi ylväänä joka puolelle kaupungissa.

Yksi pojista laittoi farkut jalkaan Ranskan kunniaksi👍🏻 Meinasi, että sen verran hieno maa, ettei voi näyttää juntilta. Vähän arvostellen katsoi meitä juntteja pieruverkkareissa😂  

Calaisin kaupunki oli hieno kauniine puistoineen ja kukkaistutuksineen🤩 Kyllä heti tiesi, että nyt on saavuttu ylelliseen Ranskaan. Bien👌🏻

 

Calaisin kaupungintalo, jota luulimme ensin kirkoksi.

Balcon français, ranskalaisia parvekkeita oli paljon.

Katukuvaa🤩

Uskomattoman hienoja istutuksia kaduilla ja hyvin hoidettuja. Ja samoja kukkia kuin omassa kukkapenkissä. Daaliaa, Ahkeraliisaa, hopealehteä, petuniaa🤗
Kukkapenkkien takana näkyy kaksi hienoa ranskalaista rouvaa 💃🏻💃🏻 

Mini koirakin ihasteli kukkamerta😘

Miesporukka meni ostoskeskukseen ja minä jäin koirien kanssa ulos odottelee. Meillä tämä järjestely on minun mieleen, inhoan kauppoja😁 Mieluummin katselen ihmisiä ja nautin ulkoilmasta 😎

Tässä sitä ihmetellään koirien kanssa Ranskan koreutta🤩❤️ Ja ranskalaiset meitä. Osaavat olla välillä niin hellyttäviä, että joka toinen ohikulkija pysähtyy silittämään😘😘 minäkin puhuin jo tunnin kauppaodottelun jälkeen sujuvasti ranskaa elekielellä😂 esitin elehtien eräälle vanhemmalle ranskattarelle, että koirat ovat jo aikuisia ja eivät enää kasva. Meillä oli hyvin hauska hetki, kun menin kyykkyyn ja välillä nousin ylös ja näytin käsillä rasti merkkiä. 

Hyvin kauniita vanhoja rakennuksia oli ympäriinsä 🤩

Minusta me juntit sovittiin katukuvaan. Hyvin tavallisilta näyttivät ihmiset vaatteissaan. Hyvä se oli toki kunnioittaa ranskalaisia ja pukeutua hienosti farkkuihin ja minunkin olisi pitänyt laittaa mekko👌🏻

Kaupungintalon piha oli kuin puutarha 🤩

Kaupungintalon ruusaukset

Kuka ymmärtää, mitä siinä lukee🤔 Kävimme tutustumassa kaupungintalon sisätiloihin. Siellä oli toimistoja, näyttelytiloja, kokoussaleja.

Lapsille oli myös nähtävää kaupungintalossa. 

Istutuksia Kaupungintalon pihalla 

Kaupungintalon edustalla oleva patsas.

Näimme hevosilla ratsastavat poliisit ja se oli ikimuistoinen hetki🤩

Ranskan lippuja oli katukuvassa paljon 🤩

Ja löytyihän se kirkkokin viimein. Calaisin katolinen kirkko. Sisälle en saanut lupaa mennä, kun olin viipynyt kaupungintalolla liian kauan😅 jää seuraavaan kertaan siellä käyminen.

Ranskalainen koreus näkyi myös kukkapenkkien reunuksissa🤩

 Kuolasin ranskalaisia leivonnaisia kahvilan ikkunasta 😛 Olen päättänyt kuitenkin pysyä laivakorppulinjalla🤐

Huokasin helpotuksesta, kun muotiliikkeen ikkunan mallinukella oli minun tyylinen mekko päällä. Olen edelleenkin muotitietoinen ikiaikaisissa mekoissani💃🏻 Voin nuuhkia ulkoilmaa shoppailun sijaan👍🏻

Puistoja oli useita ja ne olivat isoja ja ihanan vihreitä 💚

Nämä herrat olivat myös päiväkävelyllä puistossa. Yhtä jykeviä kuin Oulun toripoliisi. Kummasti toivat olemuksellaan ylhäisyyttä puiston tunnelmaan.