Purjevene saapuu satamaan

Satamaan saapuminen on joka kerta yhtä jännittävää. Jo rantautuminen on oma juttunsa. Rantautumista valmistellaan hyvissä ajoin laittamalla veneen sivuille lepuuttajat, joilla estetään veneen törmäys/ hinkaus viereiseen veneen. Yleensä yhdellä meistä on kädessä vielä yksi lepuuttaja, jonka voi tarvittaessa laittaa esimerkiksi laiturin ja veneen väliin tai veneiden väliin ylemmäs. Joskus vene voi tuulen vuoksi tulla vähän kenollaan satamaan ja tällöin lepuuttajia täytyy äkkiä nostaa ylemmäs, joten yleensä meistä joku seisoo veneen reunoilla tarkkailemassa tilannetta. Veneiden väliin tai laiturin ja veneen väliin ei saa koskaan laittaa kättä tai jalkaa vaan sinne laitetaan lepuuttaja tai pahimmassa tilanteessa annetaan veneen törmätä. Yleensä vene on laitettu laituriin perä edellä, jolloin kulkeminen laiturille on helpompaa. Usein veneen keula kiinnitetään keulasta poijuun ensimmäisenä, ja siellä meistä on yleensä yksi kiinnittämässä. 

Poijun kiinnittäjä valmiudessa 🥰

Minun tehtäväksi on koitunut laiturille hyppääminen ja peräköysien laittaminen. Köydet täytyy laittaa valmiuteen etukäteen ja nostella valmiiksi jo lisäköysiä helposti saataville. Laiturille hyppäämistä minun täytyi kuivaharjoitella, koska jotenkin tyhjän yli hyppääminen oli pelottavaa. Ihan huvikseni sitten hyppelin ja edelleen tulee hypeltyä milloin missäkin esimerkiksi lenkillä kiveltä kivelle, ojan yli, metsässä kannolta kannolle ja satamassa hyppelin huvikseen veneestä laiturille.

Hyppyharjoituksista huolimatta laiturin lähestyminen jännittää joka kerta. Joskus ”kapteeni käskee” hypätä liian aikaisin, kun laituriin on vielä matkaa kolme metriä😨, minkä vuoksi huudan veneen lähestyessä kapteenille metrejä laituriin. Ja en todellakaan hyppää ennen kuin varmasti tiedän pääsevän laiturille.

Ensimmäisiä kertoja, kun rantauduttiin niin en uskaltanut vielä hypätä, vaan pidin veneestä käsillä kiinni ja kurottelin jalkaa laiturille. Tässä tyylissä lähestyttiin satamaa minun takamus edellä, mikä ei ollut tyylikästä 😬 ja loppuen lopuksi ei myöskään  turvallista. 

Viime kesänä tulimme kerran satamaan pimeällä ja kohtuullisessa tuulessa. Tässä satamassa oli keikkuvat sivulaiturit ja vene laitetaan seuraavan veneen ja sivulaiturin väliin parkkiin, joten lähestyessä satamaa täytyy hypätä ensin sivulaiturille ja köyttä vetämällä saattaa vene laituriin, millä estetään sen osuminen seuraavaan veneeseen. Tällöin hyppäsin keikkuvaan sivulaituriin 🤢 ja ehdin ajatella hypätessä, että en varmasti pysy pystyssä laiturilla ja mietin, jos konttaisin laituria pitkin köyden kanssa. Mieheni ehkä aavisti suunnitelmani, kun ennen kuin ehdin alkaa konttaamaan, hän sanoi painokkaasti: ” Kävele!” Ja en olisi ikinä uskonut, että kykenen kävelemään, mutta ehkä aivot kuuntelivat enemmän miehen selvää käskyä kuin minun pelonsekaisia suunnitelmia. Silloin tuuli oli sen verran kova, että sain tosissani kiskoa köydestä venettä niin keikkuva laituri unohtui. Ja onneksi sataman kaksi yöpäivystyjää tulivat minulle kaveriksi kiskomaan köydestä. Usein satamista ollaan vastassa saapuvia veneitä ja mahdollisesti näyttämässä vapaata paikkaa. 

Miehelläni eli veneen kapteenilla on päävastuu rantautumisesta, Me tehdään se, mitä käsketään. Hän ohjaa veneen laituriin ja tarvittaessa tekee päätökset uudesta rantautumisyrityksestä, jos näyttää, ettei rantautuminen onnistu. Jossain vaiheessa minun olisi hyvä harjoitella rantaan ohjaamista siltä varalta, jos mies jostain syystä ei tätä pysty tekemään. Muutoin rantaan ohjaaminen voi minun puolesta olla miehen vastuulla ja minä jatkan hyppyharjoituksia🤗 

Nynäshamnin satamakonttori

Satamaan saapumisen jälkeen käydään kirjautumassa satamatoimistoon ja maksamassa satamamaksu. Oli sitten päivä tai yö on mukava käydä pikkasen heti vilkaisemssa, mihin on saavuttu esimerkiksi vilkaisemalla sataman huoltotilat tai pikkukävellyllä. Sataman infosta tai toimistosta saa hyviä karttoja ja esitteitä lähiympäristön nähtävyyksistä ja palveluista. Niihin kannattaa tutustua ennen kuin lähtee suinpäin kävelylle. 

Nynäshamnissa teimme virheen ja lähdimme suinpäin kävelylle ja päädyimme ihastelemaan omakotitalojen pihoja, mikä oli lasten mielestä noloa ja kuulemma kartat vain puuttuivat kädestä ja tyhmät ilmeet😄