 |
Lähdimme Borkumista Ainon perään noin klo 5 aikaan tiistai aamuna. Tai meidän oli pakko lähteä, kun hekin lähtivät siihen aikaan ja olimme heidän kyljessä kiinni. Ja tuulet piti olla suotuisammat, niin oli ajatus, että hyvä jatkaa matkaa aikaisin. Ei syöty edes aamupalaa, kun ajattelimme, että sen ehtii laittaa merellä. No ne tuulet sitten eivät pitäneet paikkansa. Tuuli oli kovempi ja suoraan vastainen ja aaltoja tuli joka suunnasta. Yritin mennä laittamaan aamupalaa. Pahaolo tuli samantien, kun astuin alas veneeseen.
Tämä virhe on tehty yhdesti aiemminkin, että lähdettiin ilman aamupalaa, jolloin oksensin koko päivän. Otin heti pahoinvointilääkkeen, mutta ei se enää auttanut. Keli oli niin keikuttava, että oli työ saada puuro pysymään kattilassa.
Kotioloissa puuro keitetään ja syödään ja se on siinä. Nyt oli vaikea saada se keitettyä, kun kannen oli pakko olla kiinni ja liettä ei saanut niin pienelle, että se ei olisi tursunnut kattilasta pois. Sain puuron sitten keitettyä, mutta en enää itse syötyä. Olin just illalla kehunut lapsille, kun nurisivat puurosta, että minulle maistuu se aina. Pelkkä ajatus puurosta teki pahaa ja pari lusikkaa söin ja 🤮 Lopun päivää olin vaakatasossa, kun se oli ainut asento, jossa pahaolo ja oksennus pysyivät poissa.
Toki sain pään ja paikat kipeäksi, kun makasin yhdessä asennossa koko päivän. Aina, kun nousin ylös aloin oksentamaan. Jossain vaiheessa sain vuotavasta kattoluukusta vedet päälle. Eka kerran jälkeen en jaksanut nousta edes vaatteita ja paikkaa vaihtamaan, mutta kun toisen kerran kastuin niin kävin vaihtamassa vaatteet. Silloinkin lensin päin seinää, kun yllättäen tulikin aalto ja pukemiseen tarvittiin kaksi kättä. Hapankorppuja voitelin perheelle rasiaan, kun ruokaa ei olisi voinut edes laittaa aallokossa. Siirryin kuivaan paikkaan nukkumaan ja nukuin koko matkan seuraavaan satamaan 😴
Siinä minun nukkuessa koirat hyppivät minun päällä ja hakivat keinutukselta turvaa. Yritin niitä ottaa suojiini, että olisin edes jotenkin hyödyksi. Rantauduttiin sitten aikaisemmin, kun ei ilman ruokaa onnistu purjehtimaan koko päivää. Satamassa mies päivitteli veneen sisätilojen sotkua ja märkyyttä. Niin en ollut matkan aikana siellä ollut pitämässä paikkoja kunnossa niin olihan ne rempallaan. Huomasin siinä, että kyllä minustakin aika iso hyöty on sitten, vaikka en vielä mikään kovan kelin purjehtija olekaan. Matkanteko loppuu äkkiä, jos en ole pystyssä. Ja se aamupala on kyllä päivän tärkein ateria, ainakin mulle. Myös yksi pojista oksensi päivän keikutuksissa. |
 |
| Satamassa työnsin pään ulos veneestä ja näin rannalla lampaita 😍 niin ihastuttava ja rauhoittava näky. Pahanvointi helpotti, mutta oli hutera olo koko päivän. |
 |
| Kävimme kaupassa täydentämässä ruokatarpeita. Ja huomasimme, että hollantilaiset ovat kovia pyöräilemään. |
 |
| Taas ne Tyrnävän pellot tulivat mieleen 🥰 |
 |
| Kauppareissua varten olemme ostaneet perässä vedettävän kassin. Kätevä näissä oloissa🤗 |
 |
| Satama oli pienessä maalaiskylissä |
 |
| Yksi vene oli ankkurissa 👍🏻 sataman vieressä. |
 |
| Ankkurointi onnistuu noinkin😅 ja sitten vain kävellen rantaan laskuveden aikaan🤗 Minun onnistuisi noin yksin rantautua🫣 tarpeeksi kaasua, että pääsisi pidemmälle mudassa 🦾 |
 |
| Kauniita puisia purjeveneitä ihastelimme lampaiden lisäksi satamassa 🤩 |
 |
| Iltakävelyllä lampaiden ihastelua ❤️ |
 |
| Meidän kylkeen kiinnittäytyi vuorostaan hollantilainen vene |
 |
| Ameland oli tämä satama, johon siis tulimme kesken päivän 🤗 |
 |
| Lampaiden kuvausta aamulla ja olimme jo niin kavereita, että antoivat rapsuttaa😍 |
 |
| Osa lampaista vielä nukkui😴 |
 |
| Oi että kaunis näky aloittaa uusi päivä❣️ |
Tässä olen viime päivinä tullut siihen tulokseen, että tykkään kyllä enemmän pienen matkan purjehduksista, joita olemme tehneet muutaman kesän Itämerellä. Tällainen pitkän matkan purjehdus alkaa tuntua suorittamiselta ja siitä katoaa tietynlainen viehätys. Yhdesti juttelin tästä jo vanhemman ja hyvin kokeneen purjehtijan kanssa, joka oli purjehtinut Atlannin ylikin. Sanoin jo silloin hänelle, että minulle riittäisi nämä Itämeren aallot, että kauemmas tuskin lähden. Hän sanoi, että kyllä se pitää käydä yhdesti kauempana niin huomaa, kuinka mukava on purjehtia Itämerellä. Näin oli käynyt hänelle ja ei aikonut enää lähteä Itämerta pidemmälle. Olen ihan hyvillä mielin sunnuntaipurjehtija, joka nauttii purjehduksesta hyvillä keleillä ja kun tuuli on epäsuotuisaa, niin tulee kiireesti rantaan. Nyt täytyy vaan kestää tämä yksi reissu, en vielä luovuta💪🏻😐🫤
